Moi!
Kivaa että olet saapunut vieraakseni. Kerronpa hieman itsestäni.
Synnyin Helsingissä vuonna 1983. Olen nyt siis 28-vuotias. Ikävuodet viidestä kahdeksaan vietin Ranskassa ja aloitin kouluni siellä. Kielikylpy oli tehokas ja ranska minulle edelleen englannin ohella vahva kieli. Englantini vahvistui asuessani Yhdysvalloissa vuosituhannen vaihteessa. Kielistä olen muutenkin kiinnostunut, en niinkään niiden puhumisesta vaan rakenteista ja kulttuurintuntemuksen syventämisestä. Kieli on avain yhteiskuntaan, ja olen ehtinyt innostua ainakin swahilista, venäjästä, kiinasta, japanista, tuvasta, turkista, virosta, islannista, somalista ja tietysti volapükistä.
Olen kasvatukseltani vakaa humanisti; kunnioitan muita ihmisiä ja heidän tapojaan. Meninkin lukion käytyäni siivilipalvelukseen. Toimin lasten päiväkodissa erityisavustajana. Vuosi oli elämäni rankin, mutta samalla antoisin. Se myös määritti vahvasti tulevaisuuttani. Opiskeluni yliopistolla tyssäsi ensimmäisen vuoden jälkeen kun opintotukeni katkaistiin kahden opintoviikon vajauksen takia. Katkeroiduin ja päätin lähteä työelämään. Tein lastenhoitajan sijaisuuksia henkilöstöpalvelun kautta kunnes löysin koulunkäyntiavustamisen. Nyt olen toiminut jo viitisen vuotta erään ala-asteen autismiluokkien luottosijaisena. Vuoden olin siellä määräaikaisenakin, mutta kokopäivätyö oli siinä elämäntilanteessa liian rankkaa ja aikaavievää. Olen valinnoissani aina noudattanut tiukasti moraaliani, ja kehitysvammaisten lasten avustaminen julkisella sektorilla työskennellen on aika lähellä eettistä ihannetyöpaikkaani. Palkka on tietysti hävyttömän huono. Julkisella sektorilla tehdään todella tärkeää työtä todella pienellä palkalla. Yritän korjata asiaa vaikuttamalla ammattiliittoni JHL:n sisällä ja edustuksellisella tasolla.
Ajatus vaikuttamisesta puoluepolitiikan kautta heräsi vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Oikeisto oli voittanut taas ja vaalilupaukset syötiin heti virkaanastujaisten jälkeen. Ihmettelin asiaa aivan vilpittömästi. Naivistinen uskoni poliitikkojen halusta pyrkiä yhteiseen hyvään karisi heti, kun aloin vaalilupausten sijaan tutkia tehtyjä päätöksiä. Helsingin valtuustossa oli tuolloin -ja edelleen- vain yksi ainoa henkilö, joka oli johdonmukaisesti äänestänyt periaatteittensa mukaisesti. Koska minut on kasvatettu ennakkoluulottomaksi, tutustuin tarkemmin Yrjö Hakaseen ja hänen johtamaansa SKP:hen.
Liityin puolueen jäseneksi seuraavana vuonna tinkimättömän linjan ja valtavan älyllisen haasteen, marxilaisen teoreettisen tradition innoittamana. Kunnallisvaalien jälkeen sain suurena luottamuksenosoituksena vastaanottaa ympäristölautakunnan jäsenen paikan. Lautakunta ei ole poliittisimmasta päästä, koska esityslistoilla on paljon rutiininomaista ympäristölupien myöntämistä. Kuitenkin tiedollisesti ja strategisesti on ympäristölautakunnassa työskenteleminen osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi kunnallispoliittiseksi kanavaksi. Jokainen kaava-asia kulkee lautakuntamme läpi, ja saan niistä pyytäessäni kaiken olemassaolevan tiedon. Osallistun aktiivisesti SKP:n ja Helsinki-listojen laajennetun valtuustoryhmän kokouksiin ja pystyn näin vaikuttamaan myös kaupunginvaltuustoon. Helsinki-listat on sitoutumattomien kansalaisaktiivien vaalilista, joka tekee yhteistyötä SKP:n kanssa. Ajatuksena on, että päätöksentekoon osallistuminen ei saa edellyttää jonkin puolueen jäsenkirjaa.
Tästä syystä olen voinut jatkaa ympäristölautakunnassa, vaikka erosin puolueesta. Olin siellä kohonnut keskuskomitean jäseneksi ja Helsingin piirijärjestön puheenjohtajaksi asti. SKP:n poliittisessa linjassa ei ollut moittimista, pääsinhän itsekin sitä laatimaan. Eroni syy oli puolueen sisäisessä sukupolvenvaihdoksessa, jota en tässä lähde sen enempää ruotimaan. Puolueessa on hienoja, älykkäitä nuoria mutta myös sitkeitä vanhuksia ja raskas apparaatti. SKP on tulevaisuuden puolue, siitä olen varma, mutta etujoukossa toimiminen uuvuttaa. Olen helpottunut voidessani sisäisen muutoksen sijasta keskittyä täysipainoisesti yhteiskunnan muuttamiseen. Kunnallisvaaleissa olen mukana Helsinki-listojen ehdokkaana ja vakaana aikomuksenani on päästä kaupunginvaltuustoon.
Palasin viime syksynä yliopistolle jatkamaan Afrikan-tutkimuksen opintojani. Asun Arabianrannassa ja toimin kaupunginosayhdistys Artovan hallituksessa. Musiikki on ikävästi jäänyt taka-alalle, mutta olen kyllä sitä mieltä että ihmisellä täytyy ainakin yksi menestyvä yhtye elämänsä aikana olla. Ehtiihän tässä vielä. Kaikelle on aikansa. Uusia haasteita on aiheuttanut yli vuoden jatkunut roolini uusperheen jäsenenä. Kahden lapsen isäpuolena toimiminen on osoittautunut ennalta-arvaamattoman tiheäksi juridiseksi ja käsitteelliseksi viidakoksi. Ydinperhe yhteiskunnan perustana, jälkeenjääneet lakipykälät, ympäristön odotukset, urautuneet ajatusmallit. Aiheesta tulen vielä kirjoittamaan aika tavalla.
Rauhaa,
Lauri
