Tapaamissopimukset ja lasten oikeudet

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään tärkeästä aiheesta otsikolla ”Osattomat isät” (HS 27.8.). Vanhempien yhteishuoltajuus ei eron jälkeen takaa edes oikeutta tavata lasta. Tapaamissopimus takaisi, mutta sen noudattamatta jättäminen ei ole laissa rangaistavaa. Useimmiten kärsivänä osapuolena on lapsen isä, koska valtaosa erolapsista asuu äitinsä luona. Miessakit ry:n Tomi Timperin mukaan ”moni mies kokee, että vanhemmuus koetetaan riistää heiltä”.

Kyseessä on selkeä epäkohta. Mutta millä keinoin tilannetta tulisi muuttaa? Isät lasten asialla -järjestön puheenjohtaja Jari Pulkkinen ehdottaa ratkaisuksi tapaamisoikeuden tahallisen estämisen kriminalisointia.

Tapaamisoikeus perustuu lapsen oikeuteen molempiin (biologisiin) vanhempiinsa. Kuitenkin Hesarin otsikko puhuu osattomien lasten sijaan osattomista isistä. Omat kokemukseni vahvistavat tämän tendenssin: kyse on usein ensisijaisesti vanhempien oikeuksista. Hyvä, joskin epämiellyttävä esimerkki tästä on perheväkivalta. Lastaan fyysisesti pahoinpidellyt vanhempi saa tavata lasta valvotusti. Henkisesti pahoinpidellyt saa useimmiten tavata ilman valvontaa. Menettelyä perustellaan tekopyhästi lasten oikeuksilla, mutta tosiasiassa lapsen kyyneleillä, yökastelulla ja traumoilla ei ole merkitystä. Eräs sosiaalityöntekijä jopa myönsi minulle suoraan, että lasten oikeudet eivät ole tapaamissopimuksissa pääosassa.

Tapaamissopimuksen noudattamatta jättämisessä voi olla kyse silkasta ilkeydestä ja kostonhimosta, mutta myös lapsen suojelemisesta. Tätä aspektia ei saa unohtaa, koska valitettavasti tapaamissopimus ei pysty takaamaan lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta. Tästä syystä tapaamissopimuksen noudattamatta jättämisen kriminalisoiminen monessa tapauksessa lennättäisi, anteeksi kielikuva, lapsen pesuveden mukana.

Oma näkökulmani on seuraavanlainen: vanhemmuus, huoltajuuskiistat, tapaamissopimukset ja etenkin lasten hyvinvointi ovat liian tärkeitä teemoja alistettavaksi harmaille virastopäätöksille. Ainoana kestävänä ratkaisuna pidän sosiaalitoimen resurssien lisäämistä niin, että päätökset voidaan tehdä tapauskohtaisesti riittävän tiedon pohjalta. Vanhempien valtataistelun sijaan keskiössä tulisi olla lapsen hyvinvointi.

 

Väärinymmärrysten välttämiseksi totean vielä, että omat lapsipuoleni tapaavat biologista isäänsä tapaamissopimuksen puitteissa viikoittain. Fyysisen väkivallan merkkejä ei ole esiintynyt.

Advertisements
Kategoria(t): Kotimaa Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s