Olympialaiset ja Pussy Riot

eli Kulttuurintutkimus ja -tuntemus apuna maailman ymmärtämisessä

Pussy Riotin jäseniä piestiin Sotshissa. Kisat boikottiin viimeistään nyt, vaativat kuumaverisimmät.

Mielensosoittajien pahoinpiteleminen on väärin. Tämä on henkilökohtainen, arvopohjainen väitteeni. Nyt täytyy tehdä valinta: tyydynkö tähän vai jatkanko analyysia pidemmälle? Tapahtumien tarkasteleminen omasta arvomaailmastaan käsin on väistämätöntä. Jos tavoitteena on kuitenkin maailman ymmärtäminen ja oman katsantokannan laajentaminen, aiheen käsittelyä kannattaa jatkaa vielä hieman. Mutta miten? Kulttuurintutkimuksen yksityisestä yleiseen -sloganista voi olla apua. Pahoinpidelläänkö mielenosoittajia ainoastaan Venäjällä? Venezuelassa ja Ukrainassa ainakin, kertoo sanomalehti. Ahaa, kommarit ja ex-kommarit eivät ole vieläkään päässeet demokratian makuun. Sanomalehden arvoja kuvaava näkemys, jota voi halutessaan laajentaa. Internetissä kerrotaan, että Yhdysvalloissakin pahoinpidellään mielenosoittajia, Englannissa pahoinpidellään, Espanjassa pahoinpidellään, Suomessa pahoinpidellään. Vähitellen selviää, että mielenosoittajia pahoinpidellään hallitsijoiden toimesta kaikkialla. Universaalius ei tee tästä oikeutettua, sanovat arvoni. Mitä voin tehdä? Boikotoida jokaista maailman valtiota? Ei vaikuta järkevältä.

Haluaisin löytää mielenosoittajien pahoinpitelyjä yhdistävän tekijän. Valtion hallintomuoto? Ei. Uskonto? Ei. Bruttokansantuote? Ei. Tuloerot? Ei. Yhteistä Tampereen ”mellakoille”, Pussy Riotin kirkkokonsertille ja Yhdysvaltojen paikallisille Occupy-mielenosoituksille näyttäisi olevan ainoastaan hallitsijoiden vastustaminen. Johtopäätökseni on, että hallitsijoiden vastustaminen johtaa mielenosoittajien pahoinpitelemiseen kaikkialla siinä vaiheessa, kun vaarallisena pidetty raja ylitetään. Tämä raja ei ole absoluuttinen, vaan sidoksissa paikallisiin olosuhteisiin. Esimerkiksi luterilaisen messun keskeyttäminen nakuilemalla Helsingissä johtaisi luultavasti vankeustuomion sijaan putkareissuun ja sakkoihin. Rikoslain mukaan uskonrauhan rikkomisesta tosin voidaan tuomita myös vankeuteen enintään puoleksi vuodeksi jos ”meluamalla häiritsee jumalanpalvelusta”. Jossain muualla taas parinkymmenen anarkistin tempaus itsenäisyyspäivänä ei ylittäisi edes uutiskynnystä.

Kuviteltua kansallista yhtenäisyyttä ylläpidetään fyysisen väkivallan lisäksi myös symbolien avulla, kertovat eräät kulttuurintutkijat. Kansako kuviteltu? Meillähän on oma lippu, kansallishymni ja urheilujoukkuekin. Nämä juuri ovat niitä mainittuja symboleja. Joukkoon voidaan lisätä suuri, kansaa kokoava kertomus (miksi itsenäisyyspäivänä ei puhuta itsenäistymisestä tai edes sisällissodasta, vaan parikymmentä vuotta myöhemmin sattuneista tapahtumista). Antakaa kansalle eepos ja historia, ja kaikki on voitettu! Näin huudahti muuan estofiili, Georg Schultz-Bertram. Tämä johti 1800-luvun lopulla Kalevipoeg-eepoksen laatimiseen. Näin saatiin luotua virolaisille yhteinen syntytarina, jolla voitiin perustella eri alueiden hallinnollista yhdistämistä. Kansallisuusaatteen liikkeellelaskijat olivat Virossa saksankielisiä porvareita, Suomessa ruotsinkielisiä.

Suomalaisia yhdistää yhteinen kieli, sanovat jotkut. Jos yhteistä kieltä käytettäisiin valtion olemassaolon perusteluna, Suomesta pitäisi muodostaa vähintään kolme uutta valtiota. Suomalaisia yhdistää kulttuuri, väittävät toiset. Millä perusteella Venäjän Karjalan tai Ruotsin Lapin asukit ovat vähemmän suomalaisia kuin kahden kilometrin päässä asuvat Suomen kansalaiset? Rajojen perusteella? Mutta rajatkin muuttuvat, kuten muistamme. Mikä puolestaan yhdistää savoa murtavaa korpikommunistierakkoa ja Hankenista valmistunutta maailmanmatkaajaliikemiestä? Illuusio? Siltä kovasti vaikuttaa.

Tämän kuvitellun yhteisön ylläpitämiseen, jotta sitä voisi paremmin hallita, käytetään siis symbolisia keinoja. Tässä vaiheessa voidaan kulttuurintuntemus tuoda mukaan keskusteluun ja palata Pussy Riottiin. Venäjä on valtava valtio. Sen hallitsemiseen Moskovasta käsin ei riitä piikkilanka tai sensuuri, tämän olemme huomanneet. Kielten venäläistäminen näyttää toimivan osittain, samoin menneiden suurvalta-aikojen ja suurten johtajien muisteleminen. Vielä tehokkaampi väline kansan kuvitellun yhtenäisyyden ylläpitämiseksi on kuitenkin uskonto. Juuri tästä syystä Pussy Riotin sinänsä vaatimaton tempaus synnytti voimakkaan vastareaktion: se kyseenalaisti sekä maanpäällisen että taivaallisen Suuren Johtajan. Hallitsemismenetelmiin voidaan lisätä vielä perinteisten sukupuoliroolien ylläpitäminen, ja näin soppa on valmis. Pussy Riot ei nakuillut kirkossa, vaan iski kolmeen voimakkaaseen symboliin yhtäaikaisesti. Ansiokas suoritus. Suomessa tätä vastaisi ehkä kahden tummaihoisen miehen homoseksi Mannerheim-patsaan kanssa samalla kun kolmas virtsaisi veteraanin päälle. Tämäkään vertaus ei ehkä olisi riittävä, sillä Suomea on kokonsa ja asukaslukunsa vuoksi huomattavasti helpompi hallita kuin Venäjää. Tästä syystä symbolienkaan ei tarvitse olla yhtä voimakkaita.

Oliko Pussy Riotin pahoinpiteleminen siis oikein? Ei tietenkään. Analyysini tarkoituksena ei ollut muuttaa arvojani, vaan laajentaa katsantokantaani kulttuurintutkimuksen ja -tuntemuksen avulla. Jatkossa osaan mahdollisesti suhtautua yhtä paheksuvasti mielenosoittajien pahoinpitelemiseen kaikkialla. Lisäksi opin, että paikalliset olosuhteet on aina otettava huomioon päätelmiä laadittaessa. Tästä lähtien osaan ehkä etsiä tietoa vaihtoehtoisistakin lähteistä sekä tarkastella ilmiöitä suhteessa kunkin alueen erityispiirteisiin ja globaaliin mittakaavaan.

Entä se boikotointi? Jokaisten olympialaisten boikotoimiseen löytyy syitä mielenosoittajien pahoinpitelystä, rakentajien hyväksikäytöstä, asukkaiden pakkosiirroista, kansallisten identiteettien ylläpitämisestä ja eriarvoistavista lipunhinnoista aina globaalin kapitalismin tuhoisuuteen asti. Nämä eivät kuitenkaan ole sidoksissa jonkin tietyn valtion kisaisännyyteen, vaan laajemmin nykymuotoisiin olympialaisiin instituutiona, urheilun kaupallistumiseen ja viihteellistymiseen, hallitsijoiden haluun pysyä vallassa tai rikkaiden haluun rikastua. Näistä syistä voisin boikotoida jokaisia olympialaisia, jos vain näkisin boikotistani olevan jotain hyötyä. Mustavalkoista pinta-analyysia ja kuluttamalla vaikuttamista tehokkaampana pidän alistavien ja tuhoisien rakenteiden ja mekanismien havaitsemista ja muuttamista. Toimenpiteen voi aloittaa vaikka kysymällä, miksi olympiakomitealla on niin paljon valtaa, miksi urheilu on niin viihteellistä ja kaupallista tai miksi työläisille ei makseta stadionien rakentamisesta kunnon palkkaa.

Advertisements
Kategoria(t): Pohdiskelua Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s