Miksi

Miksi valita Lauri?

Olen havainnut sekä kunnallispoliitikoilla että kansanedustajilla neljä erilaista roolia. Suurimpaan ryhmään kuuluvat, valitettavasti, joko julkisuuden tai rahan avulla valituiksi tulleet lampaat. Tämän ryhmän edustajat seuraavat johtajaa vaivautumatta ajattelemaan itse edes ns. omantunnonkysymyksissä.

Toista, osittain edellistä leikkaavaa joukkoa nimitettäköön vaikka koiriksi. Koirat haukkuvat kyllä toisiaan istuntosalissa, mutta laumaeläiminä ne todellisuudessa viihtyvät mainiosti yhdessä. Nämä sosiaaliset poliitikot keskittyvät solmimaan kontakteja ja onnistuvatkin saamaan kannattajia aloitteilleen. Tästä syystä koirien ryhmä on jossain määrin hyödyllinen.

Jokaisessa eduskunta- ja valtuustoryhmässä on edellisten lisäksi yhdestä kolmeen työmyyrää. Nämä ovat ainoita, jotka vaivautuvat lukemaan esityslistan läpi ennen äänestysnapin painamista.

Leijonia on jokaisessa ryhmässä enintään yksi. Kyseessä ei useinkaan ole ryhmän puheenjohtaja, vaan nämä älykkäät strategit ovat luoneet asemansa toimimalla kulisseissa. Leijonat kuuntelevat työmyyriä ja komentavat kahta suurinta ryhmää.

Itseni lasken kuuluvan sekä työmyyrien että leijonien joukkoon. Moraalini vaatii, että perehdyn kunnolla jokaiseen kohtaan ennen päätöksen tekemistä. Juonitteluun ja lehmänkauppoihin en ryhdy, mutta strategioiden ja taktiikoiden päälle ymmärrän.

Tärkein eläin politiikasta kuitenkin nykyisin puuttuu: kotka. Kotka on visionääri, joka havaitsee ilmasta käsin kokonaiskuvan. Pienet yksityiskohdat kotka huomaa hyvin ja tarvittaessa se osaa laskeutua myös maan pinnalle. Mielelläni kuvittelen itseni jonkin sortin aarnikotka-myyräksi.

Tässä kuvaamani roolit muodostuvat edustuksellisuuteen perustuvan päätöksentekojärjestelmän sisällä. Mekanismi ruokkii itseään ja uljaimmatkin kotkat menettävät siipensä jossain vaiheessa. Kansanedustuslaitos on eräänlainen hiekkalaatikko, jossa välillä rakennetaan yhdessä linnaa ja hetken päästä heitetään hiekkaa toisen silmille. Kukaan ei kuitenkaan pidemmän päälle muista nostaa katsettaan sannasta.

Mielestäni tärkeintä poliitikon työssä on tämän vuoksi jatkuva järjestelmäkritiikki. Kriittinen ajattelu ei vaadi yliopistotutkintoa vaan kahta asiaa: täytyy kyetä näkemään kokonaiskuva ja samaan aikaan pitää jalat maassa. Yhtälönä yllättävän vaikea kuitenkin. Ongelma on siinä, että asiakeskeisyyden sijaan päätäntämekanismimme on henkilökeskeinen. Valta korruptoi ja niin edespäin.

Mikä siis neuvoksi? Täytyy pyrkiä kohti asiakeskeistä lähidemokratiaa, jossa päätökset tehdään pienyhteisöissä. Ja tässä perimmäinen vastaus kysymykseen siitä, miksi minusta tulisi hyvä kaupunginvaltuutettu: minä ainoana ehdokkaana sitoudun alati kamppailemaan alistavien rakenteiden purkamisen puolesta. On ylimielistä kuvitella, että kukaan voisi edustaa toista ihmistä. Päätäntävalta kuuluu ihmiselle itselleen. Kuten lääkärin, myös poliitikon tavoitteena tulisi olla itsensä tekeminen tarpeettomaksi.