Kirjoituksia

Helsingille kaupunkiviljelystrategia.

YK raportoi jo vuonna 2013, että pienimuotoinen luomuviljely on kutakuinkin ainoa keino ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa. Kestävään ruoantuotantoon siirtymisen kerrotaan vastaavan kolmeen suureen ongelmaan: ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja ruokaturvan puutteeseen. Itse lisäisin listaan pienimuotoisen lähiluomutuotannon hyödyistä myös paikallistalouksien voimistumisen, pienyhteisöjen autonomian kasvun, biodiversiteetin säilymisen ja viljelymaan parantumisen.

Helsingin pitäisi globaalisti poikkeuksellisen rikkaana ja vehreänä kaupunkina astua kaupunkiviljelyn kehittämisen etujoukkoon. Tästä syystä esitän, että Helsinki laatii tulevalla valtuustokaudella kaupunkiviljelystarategian. Siinä tulisi suhtautua kaupunkiviljelyyn mukavan puuhastelun sijaan YK:n esittämällä vakavuudella. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiviljelyä kehitetään määrätietoisesti siten, että pitkällä tähtäimellä siitä tulee kaupunkilaisten pääasiallinen ravinnonlähde. Tämä vaatii muun muassa sitä, että kaiken uudisrakentamisen yhteydessä otetaan huomioon viljelymahdollisuudet. Myös osan kaupungin viheralueista voi ottaa viljelykäyttöön.

Samalla Helsingin tulee ottaa voimakkaasti kantaa TTIP:n kaltaisia kansainvälisiä kauppasopimuksia vastaan silloin kun ne uhkaavat keskittää ja yksipuolistaa ruoantuotantoa ja päätöksentekoa entisestään.

Mainokset

Hämeentie 153:n kaavamuutoksessa sivuutettiin asukkaat.

Kaupunginvaltuuston kokouksessa 29.3. käsiteltiin Arabianrannan Hämeentie 153:n asemakaavan muutosta. Alueen asukkaat olivat kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Artovan kanssa laatineet kaavalle vaihtoehtoisen esityksen, joka olisi rakennusoikeutta vähentämättä parantanut mm. alueen viihtyisyyttä, kävelyreittejä ja monipuolisuutta. SKP:n ja Helsinki-listojen valtuutettu Yrjö Hakanen teki asukkaiden toivoman palautusesityksen, mutta se sai tukea ainoastaan kahdelta muulta valtuutetulta, perussuomalaisten ryhmästä eronneilta Nina Hurulta ja Rene Hurstilta. Demokratiaa näennäisesti ajavat vihreät ja vasemmistoliitto eivät vaivautuneet edes vaalien alla ottamaan asukkaiden mielipidettä huomioon.

Puolueiden tekopyhyyden lisäksi kaavamuutoksen kohdalla on havaittavissa toinen ongelma: alueen asukkaita ja toimijoita ei lainkaan osallistettu kaavan suunnitteluun. Useissa vaalikoneissa kysyttiin, pitäisikö kaavoitusprosessia nopeuttaa valitusoikeutta heikentämällä. Nähdäkseni tämä ei olisi demokraattinen keino. Sen sijaan valitukset vähenisivät jos asukkaat otettaisiin aidosti mukaan kaavoitusprosessiin. Ihmiset ovat nimittäin kiinnostuneita omasta elinympäristöstään. Mielestäni heille pitäisi antaa myös aito mahdollisuus vaikuttaa sen kehittämiseen.