Vaalianalyysi: oikeistopolitiikka voimistuu Helsingissä

Kuntavaalien tulos takaa Helsingissä oikeistolaisen konsensuspolitiikan jatkumisen. Nostan tässä esiin muutaman huomion puhtaasti puoluepoliittisesta näkökulmasta:

1. Pormestarivaali

Kokoomuksen, vihreiden ja median temppu onnistui. Helsingin suurimmat puolueet nostivat molemmat kannatustaan, kun kuntavaaleissa esitettiin äänestettävän tulevasta pormestarista. Samaten esitettiin puolueet kovinkin erilaisina linjoiltaan. Tosiasiassa Helsinkiä on jo pitkään johdettu kokoomuksen ja vihreiden konsensuspolitiikalla. Vihreät olisi halutessaan voinut liittoutua vaikkapa muiden valtiotason oppositiopuolueiden kanssa, jolloin Helsingissä olisi voitu enemmistön turvin tehdä punavihreää politiikkaa. Vihreät ovat kuitenkin tykänneet enemmän oikeistosta eikä näkyvissä ole mitään syytä muuttaa käytäntöä. Nyt kokoomuksella ja vihreillä on valtuustossa enemmistö, joten ne voivat entistä tehokkaammin sanella tehtävät päätökset.

2. Vastavoima katosi

SKP:n ja Helsinki-listojen tulos oli surkea. Yrjö Hakasen putoaminen valtuustosta on todella kova isku helsinkiläisten kannalta. Hakanen toimi valtuuston omatuntona etenkin vasemmistoliiton suuntaan. Tukenaan hänellä oli loppukaudesta kaksi perussuomalaisista eronnutta valtuutettua, René Hursti ja Nina Huru, jotka molemmat myöskin putosivat valtuustosta. Feministien Katju Arosta ja piraattien Petrus Pennasesta ei välttämättä ole toimimaan oikeistopolitiikan vastavoimana. Ensinnäkin molemmat ovat poliitikkoina kokemattomia, ja lisäksi kummankaan puolue ei ole riittävän vahvasti kyseenalaistanut oikeistolaista talous- ja sosiaalipolitiikkaa.

3. Vasemmistoliitto jatkaa oikeistoyhteistyötä

Vasemmistoliiton kannatuksen kasvu kertoo siitä, että moni kaipaa vaihtoehtoa oikeistopolitiikalle. Valitettavasti äänet menivät väärään osoitteeseen. Viimeisintä kaupungin budjettia laadittaessa vasemmistoliitto lähti parin vuoden tauon jälkeen jälleen mukaan kokoomuksen budjettisopuun. Tämä tarkoitti palvelujen leikkaamista ja eriarvoisuuden kasvua. Pormestarimallin yhteydessä vasemmistoliitto sai mukaan toivomansa lisäyksen, jonka mukaan se istuu vastakin kaupunginhallituksessa. Todennäköisesti budjettisopuun jouduttiin lähtemään maksuna tästä lisäyksestä. Toinen vaihtoehto on, että budjetti oli vasemmistoliittolaisten mielestä yksinkertaisesti niin hyvä, ettei siihen tarvinnut esittää muutoksia. Paikka kaupunginhallituksessa takaa yhdessä Hakasen tippumisen kanssa sen, että valtuusto muuttuu yhä enemmän pelkäksi kumileimasimeksi. Päätökset tehdään kaupunginhallituksessa, jossa istuvat lähes kaikki valtuustoryhmät. Kun vastaesityksiä ei valtuustossa tule, päätöksistä ei tarvitse edes keskustella julkisesti. Demokratiaa kaventaa suuresti myös pormestarimalli, jossa nykyiset 28 lauta- ja johtokuntaa supistetaan neljään.

4. Demarit jännässä paikassa

SDP voi kuitenkin muuttua valtuustossa vastavoimaksi. Sen kannatus laski Helsingissä kolme prosenttiyksikköä, joten muutoksia politiikkaan tarvitaan. Parin vuoden päästä järjestettävät eduskuntavaalit ovat jokaisen puolueen tähtäimessä, ja ne vaikuttavat tehtävään politiikkaan. Pääministeripuolueeksi noussee joko kokoomus tai SDP. Vihreät ja vasemmistoliitto todennäköisesti nostavat kannatustaan myös eduskuntavaaleissa, joten ne ovat ehdolla hallitukseen. Nykyisellä johdolla vasemmistoliitto tuskin lähtee kokoomuksen kanssa enää samaan hallitukseen valtion tasolla, vihreät sen sijaan mielellään. Eli paljon myös Helsingissä riippuu siitä, minkä strategian demarit valitsevat eduskuntavaaleja ajatellen. Ne voivat jatkaa laimealla linjalla, mikä varmistaa melko laajan kannatuksen ja todennäköisesti hallituspaikan. Jos SDP kuitenkin tavoittelee suurimman puolueen paikkaa, se saattaa ottaa askelia vasemmalle. Tällöin voidaan Helsingissä nähdä jälleen jo jokunen vuosi sitten koettu tilanne, jossa SDP irtautuu budjettisovusta vasemmistoliiton pitäytyessä siinä. Toisaalta SDP saattaa suoraselkäisemmällä politiikalla pakottaa vasemmistoliiton takaisin ruotuun ja ehkä houkutella vihreitäkin joissakin kysymyksissä.

5. Mikä neuvoksi?

SKP:n valtakunnallinen romahtaminen ja uusien puolueiden nousu valtuustoihin kertoo kahdesta seikasta: imagopolitiikan vetovoimasta ja toisaalta kyynistymisestä. Vaikka Helsingissä äänestysprosentti nousi hieman, kävin vaalikentillä lukemattomia keskusteluja politiikkaan tuskastuneiden ihmisten kanssa. Kaikki puolueet ovat pettäneet heidät eikä äänestämisen koeta vaikuttavan mihinkään. Vaaleja ajatellen SKP ei ole riittävän raikas vaihtoehto, joten puolueen kannattaisi keksiä jotain uutta. Ainoita valonpilkahduksia oli kommunistin pääseminen Hangon valtuustoon. Tämä tapahtui Katujen parlamentti -listalta, jonka vaalijulisteessa oli piirroksia valokuvien sijaan. Tuore imago onnistuttiin Hangossa kytkemään radikaaliin vasemmistolaiseen politiikkaan ja käytännön aktivismiin. Tätä tarvitaan Helsingissäkin.

Mainokset
Kategoria(t): helsinki | Kommentoi

Helsingille kaupunkiviljelystrategia.

YK raportoi jo vuonna 2013, että pienimuotoinen luomuviljely on kutakuinkin ainoa keino ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa. Kestävään ruoantuotantoon siirtymisen kerrotaan vastaavan kolmeen suureen ongelmaan: ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja ruokaturvan puutteeseen. Itse lisäisin listaan pienimuotoisen lähiluomutuotannon hyödyistä myös paikallistalouksien voimistumisen, pienyhteisöjen autonomian kasvun, biodiversiteetin säilymisen ja viljelymaan parantumisen.

Helsingin pitäisi globaalisti poikkeuksellisen rikkaana ja vehreänä kaupunkina astua kaupunkiviljelyn kehittämisen etujoukkoon. Tästä syystä esitän, että Helsinki laatii tulevalla valtuustokaudella kaupunkiviljelystarategian. Siinä tulisi suhtautua kaupunkiviljelyyn mukavan puuhastelun sijaan YK:n esittämällä vakavuudella. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiviljelyä kehitetään määrätietoisesti siten, että pitkällä tähtäimellä siitä tulee kaupunkilaisten pääasiallinen ravinnonlähde. Tämä vaatii muun muassa sitä, että kaiken uudisrakentamisen yhteydessä otetaan huomioon viljelymahdollisuudet. Myös osan kaupungin viheralueista voi ottaa viljelykäyttöön.

Samalla Helsingin tulee ottaa voimakkaasti kantaa TTIP:n kaltaisia kansainvälisiä kauppasopimuksia vastaan silloin kun ne uhkaavat keskittää ja yksipuolistaa ruoantuotantoa ja päätöksentekoa entisestään.

Kategoria(t): Ympäristö | Kommentoi