Kirjoituksia

Lausunto puoluelain muutosesityksestä

Hallitus aikoo esittää eduskunnalle muutoksia puoluelakiin. Suurinta muutosta esitetään kannattajakorttien keräämiseen: jatkossa puolueen kannatusilmoituksen voisi täyttää myös sähköisesti. Samalla kannattajakorttien keräämisaikaa aiotaan lyhentää vuodesta kuuteen kuukauteen. Kyse on siitä, että lain mukaan rekisteröidyksi puolueeksi haluavan yhdistyksen täytyy hankkia aikeensa tueksi kannatusilmoitus 5000 henkilöltä. Jos puolue ei saa kansanedustajaa kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa, se putoaa rekisteristä ja joutuu uudestaan keräämään kannatusilmoitukset. Kannatusilmoituksen täyttäminen sähköisesti helpottaisi niin puolueiden kuin viranhaltijoidenkin työtä ja edistäisi demokratiaa. Sen sijaan keräysajan lyhentäminen puoleen vuoteen ei ole perusteltua. Oikeusministeriö pyysi myös Feministiseltä puolueelta lausuntoa muutosehdotuksesta ja minä sain tehtäväkseni laatia lausuntoluonnoksen. Tässä luonnokseni:

Feministinen puolue r.p. pitää ehdotettuja muutoksia puoluelakiin pääosin tervetulleina. Kannatusilmoitusten kerääminen sähköisesti helpottaisi sekä puolueiden, että viranomaistahojen työtä ja toimisi näin ollen demokratiaa edistävästi. Myös itse rekisteröintihakemuksen jättäminen verkkopalvelussa modernisoisi ja yksinkertaistaisi rekisteröimisprosessia. 

Feministinen puolue r.p. haluaa kuitenkin ilmaista vastalauseensa liittyen kannatusilmoitusten keräysajan lyhentämiseen vuodesta kuuteen kuukauteen. Näin merkittävä demokratian kaventaminen edellyttäisi hyvin vahvoja perusteluja. Niitä esitys ei kuitenkaan tarjoa. Keräysajan lyhentämistä perustellaan sillä, että kannatusilmoitusten sähköinen kerääminen helpottaisi niiden hankkimista. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetä edes arviota sähköisten kannatusilmoitusten mahdollisesta osuudesta, puhumattakaan näin merkittävän muutoksen edellyttämästä tarkasta laskelmasta. 

Feministinen puolue r.p. kiinnittää huomiota esityksessä käytettävään termiin ”puoluekentän pirstoutuminen”. Tällä tarkoitetaan esityksessä puolueiden määrän merkittävää kasvua, mitä esityksessä pidetään selvästi ei-toivottavana. Herää pelko siitä, että kannatusilmoitusten keräysajan lyhentämisen taustalla onkin tämän kehityksen ehkäiseminen. Feministinen puolue r.p. pitää äärimmäisen vaarallisena ajatusta siitä, että vallassa olevat puolueet ryhtyisivät määrittämään jonkinlaista optimia rekisteröityjen puolueiden lukumäärälle.

Lopuksi Feministinen puolue r.p. toivoo, että puoluelain 9 §:n muuttamisen yhteydessä myös puolueiden valtionavustuksen saamisen kriteerejä tarkistettaisiin. Nykyisellään laki vahvistaa kohtuuttoman paljon eduskuntapuolueiden asemaa eduskunnan ulkopuolisiin puolueisiin nähden estäen varsin tehokkaasti muutokset eduskuntapuolueiden kokoonpanossa.

 

Helsingille tarvitaan kaupunkiviljelystrategia.

YK raportoi jo vuonna 2013, että pienimuotoinen luomuviljely on kutakuinkin ainoa keino ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa. Kestävään ruoantuotantoon siirtymisen kerrotaan vastaavan kolmeen suureen ongelmaan: ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja ruokaturvan puutteeseen. Itse lisäisin listaan pienimuotoisen lähiluomutuotannon hyödyistä myös paikallistalouksien voimistumisen, pienyhteisöjen autonomian kasvun, biodiversiteetin säilymisen ja viljelymaan parantumisen.

Helsingin pitäisi globaalisti poikkeuksellisen rikkaana ja vehreänä kaupunkina astua kaupunkiviljelyn kehittämisen etujoukkoon. Tästä syystä esitän, että Helsinki laatii tulevalla valtuustokaudella kaupunkiviljelystarategian. Siinä tulisi suhtautua kaupunkiviljelyyn mukavan puuhastelun sijaan YK:n esittämällä vakavuudella. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiviljelyä kehitetään määrätietoisesti siten, että pitkällä tähtäimellä siitä tulee kaupunkilaisten pääasiallinen ravinnonlähde. Tämä vaatii muun muassa sitä, että kaiken uudisrakentamisen yhteydessä otetaan huomioon viljelymahdollisuudet. Myös osan kaupungin viheralueista voi ottaa viljelykäyttöön.

Samalla Helsingin tulee ottaa voimakkaasti kantaa TTIP:n kaltaisia kansainvälisiä kauppasopimuksia vastaan silloin kun ne uhkaavat keskittää ja yksipuolistaa ruoantuotantoa ja päätöksentekoa entisestään.