Ympäristö

ekologisten kriisien ratkaiseminen on tärkein tehtävämme.

Toimin Helsingin ympäristölautakunnan varsinaisena jäsenenä valtuustokauden 2009–12. Työskentelen sivutoimisesti kestävän matkailun sertifioituna evaluaattorina.

Ympäristöasioissa suurimmat linjaukset tehdään valtioiden tasolla ja kansainvälisissä kokouksissa. Kuitenkin myös kuntatasolla kestävyyden edistämismahdollisuudet ovat merkittävät etenkin kaupunkisuunnittelun saralla.

ilmastonmuutos

Tavoitteet:

Pariisin oikeudellisesti sitovassa ilmastosopimuksessa ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan 1,5 asteeseen. Suomen osalta tämä tarkoittaa hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Kuntien tulee viipymättä laatia Pariisin sopimuksen mukaiset päästövähennystavoitteensa ja -strategiansa sekä ryhtyä toteuttamaan niitä.

Keinot:

1. Eroon turpeesta, kivihiilestä ja öljystä

Kuntien ilmastosuunnitelmissa ei ole sijaa fossiilisiin polttoaineisiin tai turpeeseen pohjaavalle energiantuotannolle. Näitä ei pidä korvata bioenergialla vaan aidosti uusiutuvilla energialähteillä.

2. Yksityisautoilun vähentäminen

Autoilua voidaan vähentää ensisijaisesti kaupunkisuunnittelun avulla. Tärkeimpien palvelujen tulee suuremmissa kaupungeissa sijaita 15 minuutin kävely- tai pyöräilymatkan päässä jokaisesta asukkaasta. Esimerkiksi terveyspalvelujen keskittäminen suuriin yksiköihin ei ole ympäristönäkökulmasta perusteltua. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa täytyy huolehtia palvelujen lisäksi työpaikkojen määrästä sekä joukkoliikenneyhteyksistä. Pysäköintinormia ei tarvitse kaikkialla enää soveltaa. Ruuhkamaksuilla voidaan myös hillitä autoilua.

Autoilun vähentäminen edellyttää järkevän kaupunkisuunnittelun lisäksi joukkoliikenteen kehittämistä. Tämä tarkoittaa niin kapasiteetin ja poikittaislinjojen lisäämistä kuin lipunhintojen alentamista tuntuvasti. Valtion tulee subventoida kuntien sisäistä joukkoliikennettä huomattavasti nykyistä enemmän.  

3. Rakentaminen ja energiatehokkuus

Kunnat hallinnoivat suurta osaa alueellaan sijaitsevista rakennuksista, joten energiatehokkuus on pitkälti kuntien vastuulla. Kuntien kiinteistökantaa tulisikin hallita Pariisin ilmastosopimuksen mukaisen päästövähennysuran mukaisesti esimerkiksi liittymällä Net Zero Carbon Buildings Commitment -sitoumukseen, jonka tavoitteena on kiinteistöjen hiilineutraali energiankäyttö vuoteen 2030 mennessä. Uudisrakentamisen kohdalla tulee suosia vähäpäästöisiä materiaaleja.

4. Eläinperäisten tuotteiden vähentäminen

Kuntien julkisissa ruokapalveluissa on eläinperäisten tuotteiden osuutta vähennettävä merkittävästi. Ruokapalveluiden tarjoamien aterioiden on oltava pääasiassa kasvisperäisiä. Jäljelle jäävissä kala- ja lihahankinnoissa on noudatettava kestävyyttä. Hävikkiruoan jakamismahdollisuuksia tulee parantaa ja dyykkaamista helpottaa.

luonnon monimuotoisuus

1. Metsät

Metsät ovat tärkeitä ulkoilu- ja virkistyskohteita, minkä lisäksi puut sitovat hiilidioksidia. Kuntien metsien säästäminen avohakkuilta lisää viihtyisyyttä ja ylläpitää biodiversiteettiä. Virkistysmetsiä ei myöskään pidä raivata ja siistiä liikaa. Kaavoituksessa arvokkaat metsäalueet on säästettävä rakentamiselta. Lähimetsien säilyttäminen palvelee myös päiväkotien ja koulujen tarpeita ympäristökasvatuksen edistäjänä ja luontosuhteen kehittäjänä.

2. Vesistöt

EU:n lainsäädännön mukaan kaikkien vesistöjen on oltava hyvässä ekologisessa tilassa vuoteen 2027 mennessä. Suomen osalta säädäntö tarkoittaa erityisesti rehevöitymisen hillitsemistä. Suurin osa ravinne- ja kiintoainekuormasta päätyy vesistöihin suurten sateiden ja tulvien myötä, joiden määrä tulee ilmastonmuutoksen kiihtyessä vain kasvamaan. Kuntien tuleekin huolehtia hulevesien tehokkaammasta imeyttämisestä kosteikkojen, sadepuistojen ja viherkattojen avulla.

Vaelluskalakantojen elpymiseksi on poistettava tai ohitettava tarpeettomat nousuesteet sekä varmistettava asianmukaiset kalatiet uusiin rakennelmiin. 

3. Suot

Soiden säilyttäminen ja entisöinti on tärkeää niin ilmastonmuutoksen hillitsemisen kuin biodiversiteetin ja virkistysarvojen kannalta. Kuntien onkin säilytettävä luonnontilaiset suomaansa ja kosteikkonsa koskemattomina ja panostettava ojitettujen soiden entisöintiin.

4. Niityt

Luonnontilaiset niityt ovat tärkeitä muun muassa mehiläisille ja perhosille. Rakennettujen puistojen sijaan kaupungeissa tulee suosia luonnontilaisia metsiä ja niittyjä. Niittyjen perustaminen rakennusten katoille hillitsee osaltaan hulevesiä.

maapallon kantokyky

Tavoite:

Ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on kiireesti palautettava yhden planeetan kokoiseksi, sillä enempää meillä ei ole käytettävissämme. Kasvihuonekaasupäästöjen suitsimisen lisäksi vaaditaan käytettävien materiaalien määrän vähentämistä karsimalla tarpeetonta tuotantoa ja kulutusta. 

Keinot:

Tuotannon ja kulutuksen suuntaaminen

Kestävästi tuotetusta energiasta ei ole liiemmin hyötyä, mikäli tuo energia käytetään muovisen rihkaman tuottamiseen. Koska tuotanto ympäristöhaittoineen on pitkälti ulkoistettu kehittyviin maihin, kuntatasolla asiaan voidaan vaikuttaa lähinnä kestävien hankintojen sekä kulutuksen vähentämiseen tähtäävien toimien kautta. Maapallon kantokyvyn näkökulmasta mainonnan lietsomassa kulutushysteriassa ei ole järkeä. Ulkomainonta on vaihtelevissa määrin kielletty esimerkiksi São Paulossa, Pariisissa ja Chennaissa. Suomen kunnat voisivat omalta osaltaan osallistua kestämättömän kulutuksen vähentämiseen myös vähentämällä ulkomainontaan tarjottua tilaa.

muut ympäristöasiat

1. Meluntorjunta

Kaavoituksessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota melusaasteen vähentämiseen etenkin herkkien kohteiden (päiväkodit, palvelutalot) läheisyydessä. Liikenteen melua voidaan vähentää meluvallien ja -aitojen avulla tai kieltämällä nastarenkaiden käyttö etelän kaupungeissa. Tehokkain keino on kuitenkin liikennemäärien vähentäminen. Hiljaiset kohteet ovat etenkin kaupunkilaisille tärkeitä stressin lievittäjiä ja terveyden ylläpitäjiä. Hiljaisten kohteiden olemassaolo ja saavutettavuus on turvattava.

2. Valaistus

Tarpeettoman kirkas valaistus kaupungeissa haittaa niin ihmisiä kuin muitakin eläimiä. Paremmalla valosuunnittelulla (valojen voimakkuus, spektri, sijoittaminen ja kohdentaminen) voidaan valosaasteen määrää vähentää uhraamatta turvallisuuden tunnetta. Myös kaupungeissa tulee olla pimeitä alueita silmien lepuuttamista ja tähtien tarkkailua varten. Valomainoksille myönnettäviä lupia on harkittava entistä tarkemmin.

3. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt yleistyvät, mikä johtaa muun muassa ruoantuotannon heikkenemiseen, tulviin ja inhimillisiin tragedioihin esimerkiksi ilmastopakolaisuuden muodossa. Merenpinnan patoaminen ei ole riittävä varautumiskeino, vaan kuntien täytyy laatia pitkän aikavälin strategia ruoka- ja energiavarmuuden ylläpitämiseksi ja suurten pakolaismäärien vastaanottamiseksi. Kuntalaisten vahvempi osallistuminen päätöksentekoon auttaa osaltaan vahvistamaan kunnallista identiteettiä ja vastaavasti vähentämään nationalismia.

4. Pandemioihin varautuminen

Covid-19 ei ole ensimmäinen ihmiskuntaa koetellut pandemia, eikä ennusteiden mukaan viimeinen. Kansainvälisen tiede- ja humanitäärisen yhteistyön lisäksi tautien leviämiseen voidaan vaikuttaa paikallistasolla. Tartuntoja vähennetään esimerkiksi automaation avulla sekä palveluja hajauttamalla. Matkustaminen kaupungin halki massiiviseen terveyskeskukseen lisää tartuntariskiä huomattavasti verrattuna kävelyyn lähiterveysasemalle. Kuntien tuleekin laatia suunnitelmat tulevien tartuntatautien varalle.