Köyhyyden torjumista perustellaan useimmiten inhimillisyyden tai yhteiskunnallisen koheesion lisäksi sen positiivisilla talous- ja terveysvaikutuksilla. Harvemmin muistetaan, että se on myös tehokasta ja pitkäjänteistä kulttuuripolitiikkaa.
Köyhyys lamaannuttaa monin tavoin: huoli huomisesta kalvaa mieltä, eikä etenkään kulttuuritoimintaan riitä varojen lisäksi myöskään voimia.
Parantunut taloudellinen tilanne puolestaan mahdollistaa paitsi kulttuurin kuluttamisen, myös oman ajan hankkimisen. Olo kevenee ja luomisvoima vapautuu.
Kulttuurialan kannalta köyhyyden poistamisen tärkeys piilee juuri kulttuurin harrastamisen kasvussa: samalla kasvaa myös yleinen arvostus kulttuuria kohtaan. Tämä osuu jossain vaiheessa poliitikkojenkin silmään, eikä kulttuuria enää sivuuteta vaalikeskusteluissa.
Siksi köyhyyden poistaminen on myös kulttuuriteko.
Lauri Alhojärvi 