Trumpin vaalivoitto on monella tapaa karmea uutinen. Tässä muutama näkökulma:
Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa luvassa on kylmää kyytiä niin naisille, maahanmuuttajille kuin vähemmistöillekin. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu kasvaa. Nähtäväksi jää, toteuttaako Trump uhkauksensa vastustajiensa eliminoimisesta ja demokraattisten instituutioiden tuhoamisesta. Monien tutkijoiden mukaan jonkinlainen kostoretki on todennäköinen.
Protektionismi sysää Yhdysvallat kohti kauppasotaa Kiinan kanssa. Dollarin aseman edistäminen kansainvälisessä vaihdossa tarkoittaa yhteistyön vaihtumista sanelupolitiikkaan. Sanomaa vahvistetaan lisäämällä asetuotantoa ja sotilaallista uhkaa entisestään. Trump panostaa kansainvälisten instituutioiden sijaan kahdenvälisiin sopimuksiin, jotka ovat Yhdysvalloille edullisempia.
Ilmastotoimille Trump laittanee niin täyden stopin, että tilanne alkaa jo näyttää hyvin hankalalta.
Vaali-illan A-studiossa Yhdysvaltain-tutkimuksen emeritusprofessori Markku Henriksson nimesi neljä Trumpin keskeistä kannattajaryhmää. Ne olivat kutakuinkin seuraavat: 1. Uskonnollinen äärioikeisto 2. He, joiden mielestä vähemmistöjen huomioiminen on mennyt liian pitkälle 3. He, jotka eivät halua presidentiksi naista ja 4. He, jotka eivät halua presidentiksi tummaihoista.
Sitä kuvittelisi, että noilla kannattajaprofiileilla ja mielipiteillä ei ehdokkaalla olisi mitään asiaa vaalien kärkikahinoihin. Kuitenkin Trump kasvatti suosiotaan etenkin mustien ja latinojen keskuudessa ja voitti gallupeihin nähden yllättävän selvällä erolla Harrisiin. Miksi?
Yhdysvalloissa individualismi kukoistaa. Siksi yleismaailmalliset arvot jäävät monella äänestäjällä sivuosaan aborttikysymystä ja muita uskonnollisiksi väitettyjä teemoja lukuun ottamatta. Keskiössä on oma hyvinvointi.
Koska universaali sosiaaliturva on Yhdysvalloissa tuntematon käsite, hengissä selviäminen edellyttää työntekoa. Bidenin hallinto epäonnistui lupauksessaan palkansaajien elintason nostamisesta. Hintojen nousu jatkui reaalipalkkojen polkiessa paikallaan. Lakisääteinen minimipalkka on Yhdysvalloissa 7,25 dollaria tunnilta, mikä ei riitä juuri mihinkään. Etenkin matalasti koulutetut joutuvat tekemään kahta työtä.
Näistä syistä Trumpin lupaus henkilökohtaisen taloudellisen tilanteen parantamisesta vetosi äänestäjiin. Jos pääasiallisena huolena on seuraavan päivän ateria, ei fasismilla flirttailu haittaa. Sama ilmiö on ollut nähtävissä muuallakin. Ja kuten muuallakin, äänestäjät joutunevat pettymään. Aika harvoin vallanhimoiset rikkaat ajavat köyhien etua.
Mitä nyt on tehtävä?
Ensinnäkin on tuettava yhdysvaltalaisia kansalaisliikkeitä sekä Väli-Amerikan valtioita, joiden asukkaiden tilanne heikkenee rahalähetyksien vähetessä.
Toiseksi on vahvistettava ja demokratisoitava kansainvälisiä instituutioita, kuten YK:ta ja oikeusistuimia.
Kolmanneksi tarvitaan kansainvälisen rauhanliikkeen voimistamista. Militarismi on pysäytettävä.
Neljänneksi EU:n on otettava selkeä rooli ilmastonmuutoksen torjumisen edelläkävijänä. Yhdysvallat on saatava mukaan päästövähennyksiin, vaikka sitten taloudellisen painostuksen avulla.
Viidenneksi on edistettävä omavaraisuutta ja taloudellista riippumattomuutta pienyhteisöissä. Vahvat paikallistaloudet kestävät paremmin maailmanpolitiikan arvaamattomuuden.
Edellä kuvaamaani näkökulmaa kutsutaan usein termillä ”glokaali”. Siinä ovat yhtä aikaa läsnä globaali ja lokaali ulottuvuus. Maailma nähdään keskinäisriippuvaisten yhteisöjen verkostona, joka tarvitsee tuekseen kansainvälisiä instituutioita.
Lauri Alhojärvi 