Onko Bangladeshin ex-pääministerin korruptiorahaa päätynyt Suomeen?

Suomessa on uutisoitu Bangladeshin opiskelijamielenosoituksista, jotka johtivat pääministeri Sheikh Hasinan eroon. Kaipasin kuitenkin syventävää tietoa, joten kyselin bangladeshilaissyntyiseltä tuttavaltani tilanteesta. Kirjoittamani perustuu hänen kertomaansa, mutta vastaan siitä itse. 

Kuten olemme saaneet lukea, opiskelijat nousivat alun perin Bangladeshin itsenäistymissotaan liittyvää rekrytointijärjestelmää vastaan. Pääministerin komennettua armeijan murhaamaan opiskelijoita keskiluokkakin suuttui ja ryhtyi vaatimaan Sheikh Hasinan eroa. 

Rekrytointijärjestelmää pidetään yhtenä korruption symboleista, joten mielenosoitukset liittyivät alusta pitäen myös laajemmin korruption kitkemiseen. Sotilasvallan päättäneen vuoden 1990 kansannousun jälkeen kaikki nelisenkymmentä puoluetta sopivat yhteisistä pelisäännöistä: aina viisivuotisen parlamenttikauden päättyessä valta luovutetaan siviilihallitukselle, joka järjestää vaalit. 

Poikkeuksellinen järjestely toimi hyvin, kunnes Sheikh Hasina pääsi valtaan vuonna 2008. Sen jälkeen vaalien tulos on ollut ennalta määrätty. Lahjonnan lisäksi asiaa auttoi pääministerin sukulaisen nostaminen armeijan johtoon. Kriittiset äänet mediassa on vaiennettu. Vankilat ovat täynnä poliittisia vankeja. 

Sheikh Hasina esiintyi uudistusmielisenä johtajana, joka panosti suuriin infrastruktuurihankkeisiin. Lainaa sai helposti länsimaisilta kehityspankeilta ja -rahastoilta. Hankkeiden toteutuksesta vastasivat pääministerin sukulaiset, ja suuren osan rahoista hän pisti omaan taskuunsa. 

Tuttavani mukaan Sheikh Hasina ehti varastaa 110 miljardia dollaria kansalta, jonka keskimääräinen vuosiansio on 4800 dollaria. Velkaa vastasyntyneellä bangladeshilaisella on 1500 dollarin edestä. 

Sheikh Hasina pakeni Intiaan, muttei halua jäädä sinne koska maalla on luovutussopimus Bangladeshin kanssa. Yhdysvaltoihin pääseminen oli tavoitteena, mutta hänen viisuminsa sinne mitätöitiin juuri. Seuraavaksi ex-pääministeri yrittänee lähisukulaistensa luo Britanniaan, Suomeen, Saudi-Arabiaan tai Valko-Venäjälle. 

Ja tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kohtaan: kun korruptiosta ja nepotismista tunnetulla poliitikolla on sukulaisia Suomessa, on syytä tutkia, onko tänne päätynyt Bangladeshin kansalta varastettua rahaa. Omat selvityksensä pitäisi tehdä myös siitä, miksi kansainväliset instituutiot ovat lainoja myöntäessään ummistaneet silmänsä näin massiiviselta korruptiolta. 

Käännytyslain läpimeno perustuslakivaliokunnassa on häpeällistä ja vaarallista.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta hyväksyi lähes yksimielisesti esityksen laista, joka estäisi väliaikaisesti ihmisiä hakemasta kansainvälistä suojelua Suomen rajalla. Hallituksen esitys meni läpi lähes sellaisenaan; valiokunta edellytti muutosta vain maasta poistetun valitusoikeuteen. Valiokunta kehotti myös selvittämään, onko lakiesitys EU-oikeuden mukainen (spoileri: ei ole).

Sekä perustuslakivaliokunta että hallitus myöntävät esityksen olevan ristiriidassa niin Suomen perustuslain kuin kansainvälisen oikeuden kanssa. Valiokunnan mukaan kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista voidaan kuitenkin luistaa, kunhan sen tekee kuukausi kerrallaan.

Perustuslakivaliokunnan kuulemat 18 asiantuntijaa vastustivat käännytyslakia. Ylen mukaan esimerkiksi kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi sanoo, että esitys olisi syytä palauttaa valmisteluun. Eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg puolestaan kertoo esityksen olevan ”ilmeisellä tavalla EU-oikeuden vastainen”.

Perustuslakivaliokuntaa on yleisesti pidetty puoluepolitiikasta vapaana elimenä, jonka tehtävänä on nimensä mukaisesti valvoa, että hallituksen valmistelemat esitykset noudattavat lakia. Käännytyslain kohdalla valiokunta myönsi toimivansa tehtävänsä, perustuslain valvomisen, vastaisesti, mutta puolsi esitystä silti.

Tämä on häpeällinen ja vaarallinen hetki koko Suomen oikeusjärjestelmälle. Jos perustuslain noudattamista valvova elin rupeaa tekemään politiikkaa, täytyy ryhtyä pohtimaan sille vaihtoehtoja. Yhdysvalloissa vastuussa perustuslain tulkinnoista on korkein oikeus, jonka elinikäiset tuomarit nimittää presidentti. Tällaista instituutiota tuskin kukaan Suomeen toivoo.

Mutta jos perustuslakivaliokuntaan ei voi enää luottaa poliitikkojen hölmöilyn vuoksi, ehkä valta kannattaisi siirtää pois poliitikoilta. Kyseeseen voisi tulla jonkinlainen oikeusoppineiden muodostama raati. Nopean rotaation avulla torjuttaisiin henkilöitymisen lisäksi poliittisen vaikuttamisen mahdollisuus.