Kirjoituksia

Pekka Haavisto hävisi lopulta ennakoitua pienemmällä erolla. Hänen kampanjaansa onkin pidetty onnistuneena. Nostan kuitenkin esiin tekijän, jota analyytikot eivät ole huomioineet: vasemmistolaiset.

Analyytikot olettavat, että Anderssonin ja Urpilaisen ensimmäisellä kierroksella saamat äänet periytyivät automaattisesti Haavistolle. Samaa oletti Haavistokin.

Haaviston julistautuminen oikeistolaiseksi (tai pikemmin ei-vasemmistolaiseksi) oli kampanjatiimin tarkkaan mietitty valinta, jolla kosiskeltiin Rehniä ja Halla-ahoa äänestäneitä. Strategia oli mielestäni kyyninen, mutta se olisi toiminut mikäli Haavisto olisi muistanut toisella kierroksella tehdä edes pienen nyökkäyksen vasemmiston suuntaan.

Jäimme turhaan sitä odottamaan. Koska kyse oli niin läpinäkyvästä taktikoinnista, silmänisku olisi riittänyt. Sen sijaan Haavisto keskittyi oikeistoäänien kalasteluun. En ole ainoa, joka piti toimintaa loukkaavana.

Moni tuttuni jätti äänestämättä toisella kierroksella. Ja voiko heitä moittia? Minäkin ilmoitan selkeästi, etten kaipaa äärioikeistolaisten ääniä. Jos silti oikeasti odottaisin saavani ne tekemättä elettäkään, minua pidettäisiin tekopyhänä ja ylimielisenä.

Anderssonilta ja Urpilaiselta jäi 300 000 ääntä jaettavaksi toiselle kierrokselle. Useimmat varmasti äänestivät Haavistoa, mutta moni jätti kekkerit kokonaan väliin. Äänestämättä jättäneitä oli kaikkiaan 1,5 miljoonaa, joten on perusteltua olettaa että heidän joukostaan olisi vasemmistolaisilta löytynyt tarvitut sata tuhatta ääntä.

Ensisijaisesti Haaviston kaatoi kuitenkin homoseksuaalisuus. Gallupin mukaan kolmasosa äänioikeutetuista piti Haaviston puolisoa syynä olla äänestämättä häntä.

Niin että tasa-arvoko on mennyt liian pitkälle? Tai että ainakin seksuaalivähemmistöjen asema on Suomessa mallikelpoinen? Ja pyh. Feministien työ on vasta alussa.

Stubbista vain tämän verran: monet ajattelevat että huonomminkin olisi voinut käydä. Se jää nähtäväksi, mutta ydinaseiden kuljettamisen salliminen on leikkimistä kansalaisten elämällä. Jos syttyy sota, Stubbista tulee ehdottomasti Suomen historian huonoin presidentti. Siihen asti poliitikot ovat tuhonneet Suomen ainoastaan kuvaannollisesti.

Feministinen puolue tukee ammattiliittojen järjestämiä poliittisia lakkoja ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksia.

Lakkojen tarkoituksena on vaikuttaa Orpon hallitukseen, jotta se peruisi kaavailemansa massiiviset heikennykset työehtoihin ja sosiaaliturvaan.

Hallituksen työntekijöihin kohdistamia toimia ovat mm. ensimmäisen sairauslomapäivän säätäminen palkattomaksi, irtisanomisen helpottaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen ja lakko-oikeuden rajoittaminen.

Työttömyysturvaa hallitus haluaa heikentää muun muassa pidentämällä ansiosidonnaisen työssäoloehtoa, poistamalla lapsikorotukset, leikkaamalla ansiopäivärahaa ja pidentämällä omavastuuaikaa.

Orpo ja Purra käyvät työntekijöiden kimppuun leveällä rintamalla: yhtäällä palkkausta ja työehtoja huononnetaan, toisaalla hankaloitetaan parempien vaihtoehtojen etsimistä.

Vuorotteluvapaan ja aikuiskoulutustuen lakkauttaminen kuvaa karusti hallituksen näkemystä palkkatyöstä: työntekijän ei kuulu kehittää osaamistaan tai nauttia työstään. Oikeistolle työläinen ei ole inhimillinen olento vaan väline lisäarvon tuottamiseksi kapitalistille.

Feministinen puolue vastustaa kaikkia palkkatyöhön ja sosiaaliturvaan kohdistuvia heikennyksiä. Pidemmällä aikavälillä tavoitteenamme on palkkatyön roolin pienentäminen mm. kattavan perustulon avulla.