Kirjoituksia

Feministinen puolue tukee ammattiliittojen järjestämiä poliittisia lakkoja ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksia.

Lakkojen tarkoituksena on vaikuttaa Orpon hallitukseen, jotta se peruisi kaavailemansa massiiviset heikennykset työehtoihin ja sosiaaliturvaan.

Hallituksen työntekijöihin kohdistamia toimia ovat mm. ensimmäisen sairauslomapäivän säätäminen palkattomaksi, irtisanomisen helpottaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen ja lakko-oikeuden rajoittaminen.

Työttömyysturvaa hallitus haluaa heikentää muun muassa pidentämällä ansiosidonnaisen työssäoloehtoa, poistamalla lapsikorotukset, leikkaamalla ansiopäivärahaa ja pidentämällä omavastuuaikaa.

Orpo ja Purra käyvät työntekijöiden kimppuun leveällä rintamalla: yhtäällä palkkausta ja työehtoja huononnetaan, toisaalla hankaloitetaan parempien vaihtoehtojen etsimistä.

Vuorotteluvapaan ja aikuiskoulutustuen lakkauttaminen kuvaa karusti hallituksen näkemystä palkkatyöstä: työntekijän ei kuulu kehittää osaamistaan tai nauttia työstään. Oikeistolle työläinen ei ole inhimillinen olento vaan väline lisäarvon tuottamiseksi kapitalistille.

Feministinen puolue vastustaa kaikkia palkkatyöhön ja sosiaaliturvaan kohdistuvia heikennyksiä. Pidemmällä aikavälillä tavoitteenamme on palkkatyön roolin pienentäminen mm. kattavan perustulon avulla.

Usein kysytään, millainen mä olen ihmisenä. Vastaus on helppo: ärsyttävän periaatteellinen. Pidän niin tiukasti kiinni moraalikäsityksistäni, että siitä on loppujen lopuksi minulle vain haittaa. En kuitenkaan voi muutakaan. Annan kolme esimerkkiä.

1. Vuosi sitten koin jotain, mistä useimmat muusikot voivat vain haaveilla: olin viikon ajan äänittämässä legendaarisella Abbey Roadin studiolla. Kaikki sujui oikein mukavasti, ja rumpalointini kuulosti upealta. Miksausvaiheessa rummut oli kuitenkin litistetty ja kaikki dynamiikka kadotettu. Bändin johtaja (joka maksoi koko homman ja jolle olen ikuisesti kiitollinen) ei suostunut tinkimään visiostaan rumpujeni suhteen. Lähdin siis lätkimään tuosta bändistä, ja kahdesta muusta joissa olimme yhdessä soittaneet. Ammattiylpeys menee mulla potentiaalisen maailmanmaineen edelle.

2. Olin oikein otettu, kun mua pyydettiin suosittuun podcastiin. Toimintansa rahoittamiseksi podcastaajat olivat solmineet sopimuksen suomalaisen kellonvalmistajayhtiön kanssa. Kysyivät multa etukäteen, sopiiko jos lahjoittavat mulle rannekellon siinä podcastissa. En joutunut edes miettimään ennen kieltävää vastausta. Podcastaajat (oikein mukavia kavereita, joille toivon hyvää) ymmärsivät kyllä, mutta kertoivat että olin ainoa poliitikko joka oli kieltäytynyt kellosta. Kansanedustajat vasemmalta oikealle olivat ottaneet sen vastaan, heillä kun lahjuksen raja menee neljässä sadassa eurossa. Mulla olisi ollut sille kellon jälleenmyynnistä saatavalle parille huntille ihan aito tarve, mutta moraali esti.

3. Olin istunut baarin terassilla muutaman kaljan verran. Sitten tuli pissahätä, joten menin sisälle jonottamaan vessaan. Iso kaveri yritti ohittaa. Kun huomautin asiasta, hän kysyi, olinko tilannut mitään. Olisin tietysti voinut välttää riidan kertomalla, että olin. Mutta vastasin että asia ei kuulu hänelle, koska se ei kuulunut. Hän toisti kysymyksensä ja kieltäytyi väistämästä, ja minä toistin vastaukseni. Iso kaveri alkoi jo hiiltyä, mutta baarityöntekijä oli onneksi tilanteen tasalla ja päästi minut omalle paikalleni pissajonoon.

Mä olen siis sellainen ihminen, jolle periaatteet ovat tärkeämpiä kuin menestys, raha tai henkilökohtainen turvallisuus. Miten me voisimme unelmoida paremmasta tulevaisuudesta, jos tässä hetkessä toimimme sen vastaisesti?