Kirjoituksia

Asunnottomien yötä vietettiin 17.10. eri puolilla maata. Itse kävin tutustumassa uusiin naapureihini, Kurkimäentie 19:n asukkaisiin. Kyseessä on Rinnekodit Sillan Asunto ensin -mallin asumisyksikkö 76:lle pitkäaikaisasunnottomalle helsinkiläiselle.

Asumisyksikön perustaminen entiseen HOASin kiinteistöön nostatti porun kurkimäkeläisten keskuudessa. Eikö näitä voisi joskus sijoittaa muualle kuin Itä-Helsinkiin, kyseltiin. Nimby-ilmiö (not in my backyard) ei koske ainoastaan rikkaiden asuinalueita, vaan empatian puute on yhteiskunnassamme vahvasti läsnä.

Silta onkin panostanut aktiiviseen naapurustotyöhön yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Käynnissä on esimerkiksi taideprojekti Empatiakampanja, jonka tähänastisia tuotoksia ovat mm. tunnekartta, ääniteos sekä empatiakävely valokuvanäyttelyineen.

Orpon hallituksen suunnittelemat leikkaukset asumistukeen sekä työttömyys- ja sosiaaliturvaan uhkaavat syöstä entistä useamman köyhyyteen ja asunnottomuuteen. Asumisneuvonnan määrärahan hallitus aikoo puolittaa. Hallitusohjelmasta onkin ennakoivasti hävitetty tavoite asunnottomuuden poistamisesta.

Samaan aikaan kun hallitus keskittyy lisäämään pahoinvointia ja syrjäytymistä, lukuisat järjestöt tekevät pienellä budjetilla tärkeää ja vaikuttavaa työtä hyvinvointiyhteiskunnan rippeiden säilyttämiseksi.

Järjestöille toivotan kiitosten kera voimia tulevaan. Hallitukselle suosittelen osallistumista empatiakävelylle vaikkapa meillä Kurkimäessä. Ja uusille naapureilleni sanon: tervetuloa!

Yes in my backyard.

Opiskelijat ympäri maan osoittavat mieltään. He vastustavat hallituksen aikeita luopua opintorahan indeksikorotuksista, leikata asumistuesta ja vaikeuttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaa.

Feministinen puolue seisoo vankasti opiskelijoiden vaatimusten takana. 

Hallitus haluaisi opiskelijoiden rahoittavan elämänsä lainalla. Opintolainaan liittyy kuitenkin lukuisia ongelmia. Jokaista opiskelijaa kohti velkaa on jo lähes 11 000 euroa. Toisin kuin edellinen sukupolvi, nykyiset yliopisto-opiskelijat eivät enää valmistuessaan saa varmaa työpaikkaa, jossa voisi halutessaan viettää koko työuransa. Opiskelijat valmistuvat pätkätöihin ja epävarmuuteen. Korkojen nousu on vaikeuttanut opintolainan maksamista entisestään. Lisäksi joku vääräleuka saattaisi kysyä, eikö Orpon hallituksen tavoitteena ollut lopettaa velaksi eläminen.

Yksi feministisen puolueen päätavoitteista on ajaa paradigman muutosta politiikassa. Opiskelijoiden tilanteessa poliitikkojen pinttyneet ajatusmallit näkyvät erityisen hyvin. Hallituksen ja opposition välillä käydään kiistaa indeksikorotuksista, mutta harva on valmis nostamaan opintorahan tasoa merkittävästi. 

Me haluamme muuttaa kysymyksenasettelun. Indeksien pohtimisen sijaan kysymme, olemmeko yhteiskuntana sitä mieltä, että opiskelu on tärkeää. Jos vastaus on kyllä, on seuraavaksi kysyttävä, miten opinnoista saa parhaan hyödyn irti. Vastaus on yksinkertainen: ohjauksen ja mielenterveyspalvelujen ohella opiskelijat tarvitsevat riittävän toimentulon. Elämiseen riittävä perustulo ratkaisisi ongelman. Sen puuttuessa on opintoraha korotettava elämiseen riittävälle tasolle.

Vallitsevaan paradigmaan kuuluu muutosten vastustaminen liian kalliina. Me kysymme jälleen: jos opiskelu on tärkeää, eikö sitä kuulu tukea? Löytyisikö jotain vähemmän tärkeää, josta leikkamalla voisi korottaa opintorahaa? Onko esimerkiksi turkistarhaus opiskelua tärkeämpää? Tulisivatko rikkaimmat vielä toimeen, jos heidän veroprosenttiaan nostettaisiin? Ovatko aseet tärkeämpiä kuin koulutus?