Kirjoituksia

EU:n perusoikeusvirasto julkaisi viime vuoden lopulla raportin, jossa selvitettiin afrikkalaistaustaisten ihmisten kokemaa syrjintää kolmessatoista eurooppalaisessa valtiossa. Rasistista häirintää oli Suomessa viiden vuoden aikana kokenut 63 prosenttia vastaajista, selvästi enemmän kuin missään muussa tutkitussa valtiossa. Etninen syrjintä oli Suomessa toiseksi yleisintä.

Jotain positiivista raportista oli löydettävissä: ihonväri ei Suomessa juurikaan vaikuta asunnon saamiseen. Myös työllistyminen oli afrikkalaistaustaisilla pintapuolisesti melko hyvällä tolalla.

Maahanmuuttajan on kuitenkin vaikea löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Helsingin Sanomat kirjoitti helmikuussa Quivine Ndomon väitöskirjatutkimuksesta, jonka mukaan työmarkkinat syrjivät maahanmuuttajia. Kun henkilöä ei haluta palkata, käytetään tekosyynä usein suomen kielen taitoa. Vaikka opinnot olisi suoritettu suomeksi, kielitaitoa väitetään riittämättömäksi. Koska oleskeluluvan saaminen edellyttää toimeentuloa, on maahanmuuttajan otettava vastaan mitä tahansa työtä. Näin on synnytetty Suomeen uusi työssäkäyvien alaluokka, joka koostuu korkeastikoulutetuista siivoojista, ruokaläheteistä ja lehdenjakajista.

Feministinen puolue on esittänyt ratkaisuksi anonyymin työnhaun laajentamista. Lisäksi työntekijän kielitaitovaatimusten on oltava läpinäkyviä ja perusteltuja.

Pekka Haavisto hävisi lopulta ennakoitua pienemmällä erolla. Hänen kampanjaansa onkin pidetty onnistuneena. Nostan kuitenkin esiin tekijän, jota analyytikot eivät ole huomioineet: vasemmistolaiset.

Analyytikot olettavat, että Anderssonin ja Urpilaisen ensimmäisellä kierroksella saamat äänet periytyivät automaattisesti Haavistolle. Samaa oletti Haavistokin.

Haaviston julistautuminen oikeistolaiseksi (tai pikemmin ei-vasemmistolaiseksi) oli kampanjatiimin tarkkaan mietitty valinta, jolla kosiskeltiin Rehniä ja Halla-ahoa äänestäneitä. Strategia oli mielestäni kyyninen, mutta se olisi toiminut mikäli Haavisto olisi muistanut toisella kierroksella tehdä edes pienen nyökkäyksen vasemmiston suuntaan.

Jäimme turhaan sitä odottamaan. Koska kyse oli niin läpinäkyvästä taktikoinnista, silmänisku olisi riittänyt. Sen sijaan Haavisto keskittyi oikeistoäänien kalasteluun. En ole ainoa, joka piti toimintaa loukkaavana.

Moni tuttuni jätti äänestämättä toisella kierroksella. Ja voiko heitä moittia? Minäkin ilmoitan selkeästi, etten kaipaa äärioikeistolaisten ääniä. Jos silti oikeasti odottaisin saavani ne tekemättä elettäkään, minua pidettäisiin tekopyhänä ja ylimielisenä.

Anderssonilta ja Urpilaiselta jäi 300 000 ääntä jaettavaksi toiselle kierrokselle. Useimmat varmasti äänestivät Haavistoa, mutta moni jätti kekkerit kokonaan väliin. Äänestämättä jättäneitä oli kaikkiaan 1,5 miljoonaa, joten on perusteltua olettaa että heidän joukostaan olisi vasemmistolaisilta löytynyt tarvitut sata tuhatta ääntä.

Ensisijaisesti Haaviston kaatoi kuitenkin homoseksuaalisuus. Gallupin mukaan kolmasosa äänioikeutetuista piti Haaviston puolisoa syynä olla äänestämättä häntä.

Niin että tasa-arvoko on mennyt liian pitkälle? Tai että ainakin seksuaalivähemmistöjen asema on Suomessa mallikelpoinen? Ja pyh. Feministien työ on vasta alussa.

Stubbista vain tämän verran: monet ajattelevat että huonomminkin olisi voinut käydä. Se jää nähtäväksi, mutta ydinaseiden kuljettamisen salliminen on leikkimistä kansalaisten elämällä. Jos syttyy sota, Stubbista tulee ehdottomasti Suomen historian huonoin presidentti. Siihen asti poliitikot ovat tuhonneet Suomen ainoastaan kuvaannollisesti.