Perustulo

Johanna Perkiö kirjoittaa perustulosta seuraavasti: ”Kansainvälinen Basic Income Earth Network (BIEN) määrittelee perustulon tuloksi, joka maksetaan jokaiselle henkilökohtaisesti ilman ehtoja, tarveharkintaa tai työvelvoitteita. Se maksetaan riippumatta henkilön tai hänen perheenjäsentensä yhteiskunnallisesta asemasta, muista tuloista tai omaisuudesta sekä elämänvalinnoista.” (Perkiö 2014)

Käytännössä kuukausittain maksettava perustulo korvaisi nykyiset sosiaaliturvan muodot, joskin sen määrästä riippuen täytyisi joitakin tarveharkintaisia tukia mahdollisesti säilyttää.

Perustuloa ovat kannattaneet eri perustein henkilöt anarkisteista ja kommunisteista Osmo Soininvaaraan ja Björn Wahlroosiin. Motiivit poikkeavat: jälkimmäiset haluavat lähinnä heikentää työehtoja ja alentaa palkkoja kun taas ensimmäiset ovat haaveilleet tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Onkin tärkeää pohtia, mihin tarpeisiin perustulo vastaisi ja miten se rahoitettaisiin.

Ensinnäkin perustulo takaisi jokaiselle ihmisarvoisen elämän. Kahden ja puolen sadan euron suuruinen opintotuki tai viidensadan euron työttömyyskorvaus ei todellakaan riitä elämiseen. Sosiaaliturva on nykyisellään niin hankala kudelma, että esimerkiksi monet toimeentulotukeen oikeutetut eivät osaa sitä hakea. Tiskiltä toiselle ramppaaminen vie voimia ja aikaa hyödyllisemmältä toiminnalta sekä alentaa ihmisarvoa.

Toinen argumentti perustulon puolesta liittyy siihen sisältyvään tulonjaon mahdollisuuteen. Esimerkiksi saksalaisen Die Linke -puoleen työryhmä on esittänyt mallia, jossa perustuloa maksettaisiin 1000€ kuukaudessa jokaiselle yli 16-vuotiaalle ja puolet vähemmän tätä nuoremmille. Perustulon ylittäviä tuloja verotettaisiin 35 %:n tasaverolla. Työryhmän laskelmien mukaan mallin hyötyjiä olisivat kaikki alle 7000€ kuukaudessa tienaavat. (Perkiö 2014)

Riittävän suuri perustulo mahdollistaisi liikkumisen kohti kasvutonta yhteiskuntaa. Fossiiliseen energiaan pohjautuva jatkuva kasvu on rajallisella planeetalla mahdotonta, sen olemme huomanneet. Sen sijaan, että etsimme onnea aasialaisilta hikipajoilta, voisimme perustulon myötä tuottaa ja kuluttaa luonnonvaroja vähemmän.

Neljänneksi perustulo muuttaisi keskustelua työn roolista. Työelämä on käytännössä muuttunut viime vuosikymmeninä suuresti pätkätöiden yleistymisen ja immateriaalitalouden myötä. Pätkätyöläisten asemaa perustulo parantaisi, kunhan sen taso olisi riittävän suuri hyvän neuvotteluaseman takaamiseksi työläisille. Itseäni kiinnostaa suuresti kysymys työn olemuksesta. Työksi ei pidä mielestäni laskea vain palkkatyötä, vaan Marxin materialistista ajattelua seuraten näen työllä olevan itseisarvon. Työ on tahtomme ilmentymä; sen avulla muokkaamme maailmaa mieleiseksemme. Palkkatyö on itse asiassa usein jopa ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. Öljy-yhtiön johtaja saa miljoonapalkkion siitä, että aloittaa poraukset arktisilla alueilla uhaten koko ihmiskunnan olemassaoloa. Samaan aikaan maailmanparantajahippi kamppailee liito-oravan puolesta palkatta. Kuka väittää, että kotityöt tai vapaaehtoistyöt eivät ole hyödyllisiä? Palkkatyöhön sidotussa yhteiskunnassamme niitä ei kuitenkaan lasketa ”oikeiksi töiksi”.

Perustulon viides etu liittyy edelliseen kohtaan. Sen avulla on näet mahdollista uudistaa paikoilleen jämähtänyttä ammattiyhdistysliikettä. Ay-liikkeen saavutukset ovat kiistattomat ja huomattavat, mutta se on ajautunut vaikeuksiin kun ei ole kyennyt mukautumaan työn uusiin muotoihin. Ay-liikkeen näkemys työläisestä on palkansaaja, tiettyyn ammattiin kerran koulutettu ja alalla loppuelämänsä pysyttelevä raataja. Ay-liikkeen mielestä tämän duunarin asemaa parannetaan parhaiten lisäämällä työtunteja ja ostovoimaa. Vaatimus kuuden tunnin työpäivästä ja ekologinen näkökulma on unohdettu jo täysin ja näkemys työläisestä on yhä useammassa tapauksessa vanhentunut. Perustulo pakottaisi ay-liikkeen, jota edelleen tarvitaan, radikaaleihin pohdintoihin ja linjauudistuksiin.

Perustulo yhdessä lähidemokratian ja pienyhteisöjen voimaantumisen kanssa auttaisi arvojen uudelleenmäärittelyssä. Ehkä työskentelisimme enemmän yhteisten elinolojen parantamiseksi ja vähemmän maailman tuhoamiseksi. Ehkä meille jäisi enemmän aikaa, jonka viettäisimme läheistemme parissa tai luovuuttamme toteuttaen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että perustulolla saavutettavat tulokset voivat olla myös täysin päinvastaisia jos maksettava summa on pieni ja rahoitus kerätään keski- ja pienituloisilta. Tällöin perustulo toimisi ainoastaan tulonsiirtona valtiolta yrityksille, koska palkkaa tarvitsisi maksaa entistä vähemmän. Parhaisiin tuloksiin päästään, jos perustulo kattaa kuukausittaiset elinkustannukset. Summa olisi tällöin noin 1200 euroa kuukaudessa suurimmissa kaupungeissa eläville ja muualla hieman vähemmän. Rahoitus hoituisi parhaiten, jos ruvettaisiin verottamaan kaikkia tuloja samalla tavalla. Käytännössä siis pääomatulot laskettaisiin yhteen muiden tulojen kanssa ja näitä kaikkia verotettaisiin progressiivisesti.

Perustulon lisäksi pienyhteisöjen voimaannuttaminen vaatii solidaarisuustaloutta. Tällä kattotermillä tarkoitetaan vaihtoehtoisten talousmuotojen moninaisuutta, kuten vapaaehtoistyötä, vaihtopiirejä, osuustoimintaa, aikapankkeja ja viljelypalstoja. Tulevaisuudessa ihmisten toimeentulon perusta voi hyvinkin muodostua solidaarisuustaloudesta ja perustulosta.

Luettavaa aiheesta:

Arajärvi Pentti & Särkelä Riitta (toim.): Leipää ja lämpöä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry 2008

Bruun Otto et al: Immateriaalitalous. Gaudeamus 2009

Heinonen Jari et al: Työaika uusiksi. TA-tieto 1998

Kosonen Pekka et al: Suomalainen kapitalismi. Love 1979

Marx Karl: Palkkatyö ja pääoma. Edistys ?

Perkiö Johanna: Perustulo. Uuden tulonjaon perusta. KSL 2014

Perkiö Johanna & Suopanki Kaisu (toim.): Perustulon aika. Into 2012

Ruotsalainen Seppo: Työnarvoteorioiden tausta. Tutkijaliitto 1985

Uljas Päivi: Taistelu sosiaaliturvasta. Like 2005

BIEN: basicincome.org/bien

BIEN Suomi: perustulo.org