Vaalikoneissa, kuten päätöksenteossakin, kulttuuri on sivuutettu täysin. Onneksi sain vastattavakseni kolme kulttuuriin liittyvää kysymystä.
1. Mikä on kulttuurin kannalta sinulle itsellesi tärkeää kotikunnassasi?
Ennen sulkua kulutin kulttuuria ahkerasti ja monipuolisesti. Kotona nautin lukemisesta ja musiikin kuuntelusta. Kirjastot sekä levy- ja kirjakaupat ovat tärkeitä. Musiikkikeikoille osallistuin tiheään niin esiintyjänä kuin yleisön jäsenenä. Museokortilla kolusin kaikki mielenkiintoiset kuva-, ääni-, valokuva- ja videotaiteen näyttelyt. Orionissa katsoin neuvostoliittolaista taide-elokuvaa. Teatterissa kävin parin kuukauden välein, oopperassa, baletissa ja klassisen musiikin konserteissa kerran vuodessa. Tanssia ja sirkustaidetta katsoin joko paikan päällä tai Yle Areenasta. Välillä törmäsin spoken wordiin tai performansseihin.
Ruokakulttuuria ihastelin ravintolapäivinä ja Kontulan ostarilla. Myös baarikulttuuri on tullut tutuksi. Arkkitehtuuriin ja muotoiluun olen kiinnittänyt huomiota satunnaisesti. Itä-Helsingissä kielten, vaatteiden ja tuoksujen moninaisuus on jatkuvasti läsnä. Tänä vuonna olen ulkoillessani tutkinut mielenkiinnolla erilaisia äänimaisemia. Akateemisen kulttuurintutkijan koulutuksen saaneena en kykene listaamaan kaikkia kulttuurin muotoja, sillä määritelmän mukaan kulttuuriin kuuluu kaikki ihmiselle ominainen toiminta.
2. Millä tavalla kehittäisit kuntasi kulttuurielämää valtuustosta käsin?
Jos kulttuuri ymmärretään edellä mainitulla, laajalla tavalla, pidän tärkeimpänä tehtävänä sen moninaisuuden säilyttämistä. Tämä koskee niin äidinkielten opetusta kouluissa kuin vapaan kaupunkitilan kaavoittamista ja aktiivisia toimia rasisimin ja muun syrjinnän kitkemiseksi. Moninaisuus mahdollistaa myös mielenkiintoiset risteymät, jotka avaavat uusia näköaloja.
Jos taas puhutaan varsinaisesta kulttuurialasta, ensimmäisessä vaiheessa tärkeintä on tapahtumien avaaminen ja valtakunnallisella tasolla työttömyysturvan yhdenmukaistaminen. Lisäksi tarvitaan tukiaisia ja hätäavustuksia. Seuraavassa vaiheessa kulttuurin tukea on nostettava huomattavasti. Erityisesti kiinnittäisin huomiota uusien ja ketterien, ei-institutionaalisten toimijoiden tukemiseen. Avustusten ei pidä olla sidoksissa lipputuloihin, koska suuri osa mielenkiintoisista kulttuuriavauksista tulee marginaalista. Koska tämän marginaalin monimuotoisuudesta voi tuskin kukaan olla täysin selvillä, tulee kulttuurikenttä ottaa aktiivisesti mukaan päätöksentekoon. Myös vakiintuneita instituutioita tulee kuitenkin tukea nykyistä enemmän, etenkin saavutettavuuden turvaamiseksi. Pitkäjänteisyydestä ja kulttuurialan tekijöiden mielenterveydestä on huolehdittava pidentämällä apurahakausia. Prosenttiperiaate on otettava käyttöön kaikilla uusilla alueilla ja esitys- ja äänitaiteen osuutta sen toteuttamisessa on kasvatettava. Kaupungin tulee tarjota halpoja tiloja kulttuurin harjoittamiseen. Treenikämppiä ja työtiloja tarvitaan lisää. Meluntorjuntaan, hiljaisiin alueisiin ja äänisuunnitteluun on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Pidemmällä tähtäimellä unelmoin kulttuurin statuksen pysyvästä nostamisesta. Tämä vaatii nähdäkseni koko työn olemuksen uudelleenmäärittelyä: palkkatyö, kotityö ja vapaaehtoistyö on nähtävä samanarvoisina toimina, ja niiden joukkoon on lisättävä puuhastelu, ihmettely ja kuljeskelu. Käytännössä visioni toteutettaisiin elämiseen riittävän perustulon avulla.
3. Mitä kulttuuri merkitsee kunnallesi – ja mikä sen merkitys voisi olla tulevaisuudessa?
Kulttuuri merkitsee kaikkea sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Lupaan valtuutettuna toimia kulttuurialan näkyväksi tekemiseksi ja sen rahoituksen turvaamiseksi. Kulttuurin ja sen tekijöiden on aika saada ansaitsemansa arvostus.
Lauri Alhojärvi 