Ilmastonmuutoksen liikuttamat -paneelissa keskusteltiin ilmastosiirtolaisuudesta monesta näkökulmasta. Tutumpien asioiden lisäksi tärkeä oli muistutus siitä, että pakkomuutto ei suuntaudu ensisijaisesti globaalista etelästä pohjoiseen, vaan se tapahtuu enimmäkseen valtioiden sisällä ja lähialueilla. Etelän köyhdytetyt valtiot kärsivät eniten ilmastonmuutoksesta, mutta lisäksi ne joutuvat kantamaan ilmastosiirtolaisuudesta suurimman vastuun. Samalla Suomen media luo uhkakuvia ilmastopakolaisten virrasta, mikä johtaa rasismin, militarismin ja valvonnan kasvuun. Puuttumaan jää keskustelu siitä, miten voisimme parantaa yhteiskuntamme sosiaalista ilmastoresilienssiä.
Uhkakuvia ja linnoittautumista sivuttiin myös Lapset säilössä -paneelissa. Tämä aihe on minulle vieraampi, joten sain paljon uutta tietoa. Säilöönotto tarkoittaa vapaudenriistoa ilman epäilyä rikoksesta. Liikutaan siis jo valmiiksi lain ja moraalin suhteen harmaalla alueella, mutta erityisen tuomittavaa mm. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan on lasten sulkeminen säilöön. Olosuhteet ovat vankilanomaiset, ja toinen Suomen säilöönottokeskuksista sijaitseekin Konnunsuolla. Metsälän keskuksessa lapset saavat ulkoilla piikkilankahäkissä tunnin päivässä. Ympärillä on ahdistuneita ja itsetuhoisia aikuisia. Moiset olosuhteet yhdistettynä sosiaaliseen deprivaatioon aiheuttavat tietysti lapsille suuria henkisiä ja fyysisiä ongelmia. Rajalaki on heikentänyt tilannetta entisestään, sillä sen varjolla harjoitetaan säilöönottoa (vaikkei sitä siksi nimitetä) aiempaa aktiivisemmin ja laajemmin. Panelistien yhteinen viesti oli, että lasten säilöönotto ja ottaminen rajamenettelyyn on kiellettävä lainsäädännössä selkeästi.
Lauri Alhojärvi 