Kirjoituksia

Tämän postauksen kirjoitin Kontulan ostarin puolesta -liikkeen nettisivulle. Voit liittyä sähköpostilistalle lähettämällä viestin osoitteeseen kontulanostarinpuolesta@gmail.com.

Vetoa ja voimaa Mellunkylään -yhteistoimintaryhmä järjesti 6.11. asukasillan, jossa kuultiin myös Kontulan ostarin tilanteesta. Esittelijänä toimi Mellunkylän kaupunkiuudistuksen projektinjohtaja Ritva Tanner. 

Tärkeimmät kuulumiset ensin: kaupunki on NCC:n vetäytymisen jälkeen hiljalleen ottamassa vetovastuun ostariuudistuksesta. Se antoi kaupallisille yhtiöille jälleen lisäaikaa vuoden 2026 loppuun asti, mutta tällä kertaa edellyttää niiden laativan kattavat ja tarkat suunnitelmat ostarin uudistamiseksi. Kaupunki ottaa myös vastuun viestinnästä vihdoin itselleen. 

Iloisena uutisena Tanner kertoi, että kaupallisten yhtiöiden suunnitelmissa ensisijainen vaihtoehto on tilojen korjaaminen, ei purkaminen. 

Muita uutisia:

-Aapelin kulman on ostanut Urheiluhallien tytäryhtiö Kontulan palvelutalo Oy. Tilaan (jota ilmeisesti kaupunki vuokraa Urheiluhalleilta) muuttaa Kontulan yhteisötalo Kierrätyskeskuksen yläkerrasta. Lisäksi kirjasto laajentaa toimintaansa sinne, ja tila aukeaa viimeistään ensi kesänä. 

-Kontula-talon suunnittelu on aluillaan. Talo rakennettaisiin todennäköisesti kirjaston ja nuorisotalon tilalle, ja se kokoaisi monia julkisia palveluja saman katon alle. 

-terveysaseman lopettaminen esitettiin varmana. Tyhjennettävän rakennuksen kohtaloa ei ole päätetty. 

Seuraavaksi hieman taustatietoa. 

Kontulan ostarin omistaa neljä kiinteistöyhtiötä. Näistä kaksi on kaupallista (vanha puoli ja Asemakeskus) ja kaksi Helsingin kaupungin (terveysasema ja kirjaston talo). 

Kaupallisten yhtiöiden maanvuokrasopimukset umpeutuivat vuonna 2020. Tuolloin millään taholla ei ollut suurta visiota ostarin kehittämiseksi, joten kaupunki antoi yhtiöille lisäaikaa kuluvan vuoden loppuun. Kehitysvastuun kaupunki sälytti kaupallisille yhtiöille, muttei tullut asettaneeksi mitään ehtoja viestinnän osalta. Koska suunnitelmat olivat liikesalaisuuksia, kaupunki jäi viiden vuoden ajaksi tietopimentoon yhtä pahasti kuin asukkaat.

Kun sopimuksen lisäaika alkoi kulua umpeen, yhtiöt järjestivät ostarin kehittämisestä suunnittelukilpailun. Sen voitti ruotsalainen kiinteistöjätti NCC, jonka varsin yksioikoisena suunnitelmana oli lanata ostari lähes täysin ja rakentaa tilalle asuntoja. Kuluvan vuoden keväällä NCC kuitenkin ymmärsi, että asuntokaupan sakatessa sen suunnitelma ei toisi riittävästi voittoa. NCC vetäytyi hankkeesta. 

Alueen asukkaita on kovasti kismittänyt viestinnän puute. Koettu turvattomuus ja epäsiisteys ovat pitäneet kärkipaikkaa ostaria koskevissa kyselyissä, mutta kaupunki ei ole suostunut (eikä lisäaikapäätöksen myötä pystynytkään) ottamaan vastuuta ostarin kehittämisestä. 

Nyt, osittain tämän liikkeen ansiosta, tuo vastuu on vähitellen palaamassa kaupallisilta toimijoilta demokraattisille elimille. On myös tärkeää huomata, että ostarilla toimivat pienyrittäjät ovat myös jääneet pitkälti pimentoon. He muodostavat kaupallisten kiinteistöyhtiöiden osakaskunnan, mutta näiden yhtiöiden sisäinen viestintä ei juurikaan eroa ulkoisesta. 

Kun ostarin kehityssuunnitelmista eivät tiedä asukkaat, Helsingin kaupunki tai edes yrittäjät, prosessi ei ole demokraattinen tai läpinäkyvä. Kontulan ostarin puolesta -liikkeen mielestä näin ei pidä kaupunkia kehittää, etenkään näin ainutlaatuisessa ympäristössä. 

Lopuksi hahmotelmia liikkeemme seuraavista tehtävistä. 

Kysyin Ritva Tannerilta esityksensä jälkeen, onko kaupunki tämän uuden lisäajan myöntäessään asettanut jonkinlaisia vaatimuksia osallistamisen tai viestinnän suhteen. Kuten yllä kirjoitin, viestimisen kaupunki aikoo tällä kertaa hoitaa itse. Osallistamiseen vastausta ei tullut, joten sitä ei luultavasti ole mietitty.

Tässä on nähdäkseni liikkeemme ensimmäinen tehtävä: meidän on huolehdittava siitä, että jokaisen ääni kuuluu ostariuudistuksessa. Suunnitelmissa ovat utopiatyöpajat, joita pidetään esimerkiksi lasten, nuorten, maahan muuttaneiden ja päihteidenkäyttäjien kanssa. Jos voimme osoittaa kaupungille ja kiinteistöyhtiöille suuren ihmisjoukon laatimia valmiita toiveita, niiden toteutuminen on todennäköisempää.

Toisena painopisteenä nostan esiin terveysaseman rakennuksen kohtalon. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos kaupunki aikoo riistää meiltä palvelumme, se saa luvan tarjota tyhjentämänsä tilat asukkaiden käyttöön maksutta. Voimme luoda oman kulttuuri- ja sosiaalikeskuksen, joka täydentää jossain vaiheessa vastapäätä rakennettavaa Kontula-taloa. Vähintäänkin meidän kannattaa keksiä ja esittää kaupungille yleishyödyllisiä ratkaisuja, koska muuten se varmaankin purkaa rakennuksen ja myy tontin. 

Näiden toimenpiteiden avulla vahvistamme yhteisöllisyyttä ja aktiivista toimijuutta alueellamme. Tämä johtaa mm.  yhteiskunnallisen koheesion kasvuun, mikä puolestaan parantaa esimerkiksi elämänlaatua, osallisuutta ja turvallisuudentunnetta sekä ehkäisee syrjäytymistä, rasismia ja näköalattomuutta. 

Oikeudenmukainen siirtymä vai vihreää kolonialismia? Ilmastokriisin ja energiasiirtymän vaikutukset Saamenmaalla

Amnestyn ja Saamelaisneuvoston tuoretta raporttia esiteltiin tänään webinaarissa. Raportin lähtökohtana on ennakkosuostumus (FPIC), joka on keskeinen osa alkuperäiskansaoikeuksia. Alkuperäiskansojen elämään, kulttuuriin ja elinkeinoihin merkittävästi vaikuttavien hankkeiden yhteydessä on saatava alkuperäiskansoilta etukäteinen, vapaa ja tietoon perustuva suostumus. Raportti tarkastelee tämän suostumusperiaatteen toteutumista Suomen, Ruotsin ja Norjan lainsäädännössä tapaustutkimusten avulla.

Johtopäätökset ovat selkeät: yhdenkään valtion lainsäädäntö ei takaa saamelaisille riittäviä mahdollisuuksia vaikuttaa perinteisten maidensa käyttöä koskeviin päätöksiin. Ennakkosuostumuksen vaatimus perustuu YK:n ja sen järjestöjen julkaisuihin, kuten alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaan julistukseen. Suomen, Ruotsin ja Norjan oikeusjärjestelmät eivät kuitenkaan velvoita siihen. Riittämätön lainsäädäntö onkin johtanut pitkiin ja raskaisiin kiistoihin, jotka ovat haitanneet saamelaisten elinkeinojen kehittämistä. Raportissa siteeratun aktivistin mukaan pelkkä kaivosvaraus estää oman toiminnan suunnittelun ja kehittämisen, koska alueen tulevaisuus on epävarma.

Raportti antaa Suomelle, Ruotsille ja Norjalle yhteisiä suosituksia: fossiilisista polttoaineista on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, saamelaisten oikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä on uudistettava ja ennakkosuostumuksen periaatetta on noudatettava kaikissa kaivoksiin tai energiahankkeisiin liittyvissä hankkeissa. Lisäksi on vahvistettava kuulemis- ja osallistumisprosesseja ja viranomaisten ymmärrystä alkuperäiskansojen oikeuksista.

Suomelle annetaan vielä erikseen kolme suositusta: on uudistettava saamelaiskäräjälaki ja tarkennettava sen FPIC-periaatetta, tarkasteltava kaivoslainsäädäntöä ja erityisesti kaivoslain yhteistyömenettelyä sekä ratifioitava ILO:n alkuperäiskansoja koskeva sopimus.