Kirjoituksia

Kävin tässä pitkän keskustelun erään tapahtuma-alan konkarin kanssa. Kentän näkymistä piirtyi varsin lohduton kuva.

Pääpointti oli tämä: vaikka tapahtumarajoituksia on vihdoin purettu, alan toipuminen kestää monta vuotta.

Ongelma 1: työntekijäpula.

Suomalaisen koulutuksen saaneet tunnettiin vielä pari vuotta sitten tapahtuma-alan huippuammattilaisina. Sulun vuoksi etenkin vasta perheen perustanut sukupolvi on joutunut etsimään muita töitä, eikä välttämättä palaa tapahtuma-alalle. Työntekijäpula on suuri, minkä lisäksi teknikkojen kohdalla kadotettiin yksi sukupolvi.

Ongelma 2: materiaalipula.

Komponenttipula ei suoranaisesti liity koronaan, mutta vaikeuttaa siitä toipumista. Sen sijaan pandemialla on yllättäviäkin seurauksia. Standardit täyttävän esiintymislavan kokoamiseen käytetään 1×2-metrisiä paloja, joiden kantavuus on 500 kg per neliömetri. Yksi pala maksaa 700€, joten esiintymislavan hinnaksi tulee helposti kymppitonni pelkkien lavapalojen osalta. Palojen elinkaari on n. 20 vuotta, joten ne ovat pienellekin yritykselle hyvä sijoitus. Ongelmana vain on, että palat on jouduttu myymään jo aikoja sitten.

Ongelma 3: rahapula.

Lavapaloja ei olisi täytynyt myydä tai työntekijöitä lomauttaa, mikäli maamme hallitus olisi suhtautunut kulttuuri- ja tapahtuma-alaan asiallisesti.

Seuraukset:

A) Kaksi suurinta yritystä pystyvät kyllä toteuttamaan suurimmat tapahtumat. Sen sijaan pienemmät tapahtumat joko jäävät järjestämättä (koska edes niitä lavapaloja ei ole tarpeeksi), tai ne joutuvat nostamaan pääsylippujen hintoja huomattavasti.

B) Tapahtuma-alan työntekijöiden järjestäytymisaste on ollut heikko. Peruspäivärahalle pudottuaan ne, jotka alalle ovat jääneet, järjestäytynevät aktiivisemmin. Toisaalta yritykset ovat pandemiasta oppineet sen, että niiden kannattaa palkata ainoastaan feeelancereitä. Kovaa vastakkainasettelua lienee luvassa.

C) Kulttuurikenttä kaventuu. Tekniikan toteutuksen saralla kaksi suurta kasvattavat markkinaosuuttaan. Pienet toimijat ovat jo pudonneet pois. (Kriisit toimivat kapitalismin katalysaattoreina, sanoi Marx). Tapahtumista järjestetään varmuudella vain suurimmat, mikä tarkoittaa alueellisen diversiteetin kaventumisen lisäksi sitä, että esiintyjäkaarti supistuu. Esiintyjien kansainvälinen edustus kaventuu matkustusrajoitusten ja yleisen varovaisuuden vuoksi.

D) Jos yhdistetään halvalla tekeminen käteisen rahan suosimisen kulttuuriin, on harmaan talouden kasvaminen jokseenkin varmaa. Palkkakehitykseen pandemia vaikuttanee ristiriitaisesti: ne harvat ammattilaisteknikot pystynevät neuvottelemaan suurten tapahtumien osalta itselleen aiempaa paremman palkan. Sen sijaan pienet tapahtumat pyrkinevät palkkaamaan mahdollisimman halvalla, jolloin myös laadusta joudutaan tinkimään.

Tapahtuma-alan kriisin vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaan ja kestävät vuosia. Koska kriisi olisi ollut vältettävissä niinkin helpolla keinolla kuin tuilla, täytyy aivan vakavasti kysyä, onko hallituspuolueilla jokin erityinen syy alan tuhoamiseen.

En kuitenkaan usko, että hallituksen toiminta on ollut tietoista. Pelkään, että syy on kirjattu edustuksellisen demokratian mekanismeihin. Henkilökeskeinen demokratia edistää kilpailua, individualismia ja kapitalismia. Onko tällaisessa demokratiamallissa ylipäänsä sijaa humanismille tai kulttuurin arvostamiselle? Tämä on myöhemmän pohdinnan aihe.

Osallistuin jälleen feministisen puolueen edustajana Helsingin Mellunkylän alueen yhteistoimintaryhmän kokoukseen. Tässä kooste.

Ensin käsiteltiin alueen koronatilannetta. Kontula-Vesalan alueella määrällisesti eniten uusia tartuntatapauksia Helsingissä.

Ari Tolvanen Helsingin kulttuuripalveluista kertoi kulttuurintyön Helsingin mallista, jossa kaupungin tukea saavia kulttuuriyhteisöjä innostetaan jalkautumaan kaupunginosiin. Tukea myönnetään kohdennettuina kolmivuotishankkeina 600 000 euroa per vuosi. Vuosina 2022-24 toiminta keskitetään alueille Tapulikaupunki-Suutarila, Kontula, Pihlajamäki-Pihlajisto ja Malmi. Kontulassa tukea myönnettiin Zodiakille, joka antirasistisesta lähtökohdasta yhdistelee katutanssia ja nykytanssia aloittaen nuorisosta. Todellisuuden tutkimuskeskus puolestaan järjestää työpajoja. Kehittämisavustuksen sai myös Voimauttavan taiteen äärellä ry.

Seuraavaksi Ritva Tanner esitteli Mellunkylän palveluverkon suunnittelua. Ensin hän kuvasi palvelusuunnittelun prosessia: palveluverkko suunnitellaan alakohtaisten tarpeiden ja datan perusteella, minkä jälkeen ruvetaan laatimaan palvelutilaverkkoa. Sitten siirrytään investointivaiheeseen. Helsinki on mukana DigiPaVe 2.0 -hankkeessa, jonka tavoitteena on luoda kaupungeille yhteiset toimintamallit palveluverkon suunnittelemiseen ihmislähtöisesti. Tämän hankkeen pilottialueena toimii Mellunkylä. Kaupunkiuudistus puolestaan on toimintamalli, jossa pyritään parantamaan palveluja, viihtyisyyttä ja houkuttelevuutta. Palveluiden kehittäminen on merkittävä osa kaupunkiuudistusta.

Mellunkylän alueella paneudutaan etenkin Kontulan ostariuudistukseen sekä Mellunmäessä asuntorakentamiseen ja uuden koulun tarpeeseen. Vetovoimaiset hankkeet ja ulkopuoliset investoinnit mainittiin. Keinoina perinteisen palvelusuunnittelun ohella käytetään pienryhmiä ja työpajoja. Huomioon pyritään ottamaan niin ruohonjuuritaso (koulut, kirjasto, nuorisotoimi, sote-ammattilaiset jne) kuin lintuperspektiivikin. Olemassa olevia vahvuuksia pyritään tukemaan.

Muita asioita: Pormestari järjestää maaliskuun lopulla asukasillan Mellunmäen ja Vesalan asukkaille. Kivikon metsän puolesta -festivaalia suunnitellaan toukokuulle Kontulan ostarille. Kontula Art Schoolin lapset ja kuvataideakatemia tekevät yhteistyötä Fair sculpture -projektin parissa. Uusi poliisikoordinaattori esittäytyi.

Lopuksi Larri Helminen kertoi yhteistoimintaryhmän suunnitelmista alkaneelle vuodelle. Radio-ohjelma pyörii. Tapahtumista suunnitteilla on ainakin pihakirppis Vesalassa, Kontulan juhlaviikko elokuussa ja joulupuisto. Facebook-ryhmää kannattaa seurata ajankohtaisen tiedon saamiseksi.

Yhteistoimintaryhmän seuraava kokous järjestetään 17.3.