Teoriassa olisi mahdollista luoda sellainen maailma, jossa jokainen joutuisi pysyttelemään koko elämänsä ajan sillä seudulla, jolla on sattunut syntymään. Ja itse asiassa hyvin monet joutuvatkin. Vain rikkaimmat ja onnekkaimmat pystyvät muuttamaan muualle. Mutta itse globaalisti rikkaana ja onnekkaana mm. terveydentilani suhteen tahtoisin pikemminkin avata maailman kaikille kuin sulkea sen.
”Mutta onhan työperäinen maahanmuutto ihan eri asia kuin turvapaikan hakeminen.” On kyllä. Vaan mitä kertoo tämän lausujan maailmankuvasta se, että arvottaa rahan hankkimisen korkeammalle kuin henkensä edestä pakenemisen? Tällaiselle ihmiselle vinkki: jos empatiakyky ei muuten tahdo riittää, yritä kuvitella itsesi maahanmuuttajaksi.
Minä olen ollut maahanmuuttaja kahteen otteeseen, ja toivon olevani myös tulevaisuudessa. Voin ihan kokemuksesta kertoa, että vieraassa maassa on ihan tarpeeksi vaikeaa ilman että kaikenlaiset nationalistimulkerot kiusaavat. Ja minun maahanmuuttoni on sentään kohdistunut ns. länsimaisen kulttuuripiirin maihin. Niissäkin byrokratian ja toimintamallien selvittämiseen menee huomattavan paljon energiaa vaikka osaisi kieltä. Sitten pitäisi vielä löytää töitä, harrastuksia ja ystäviä. Hemmetti, jos minut siirrettäisiin edes Saloon, kuluisi monta vuotta ennen kuin olisin integroitunut. Suomeen toisesta maasta muuttavilta integroitumista odotetaan silti välittömästi.
Siis: miten toivoisin itseäni kohdeltavan työperäisenä maahanmuuttajana? Ainakaan en haluaisi jonottaa maahanmuuttoviraston ulkopuolella kymmeniä tunteja saadakseni asiani hoidetuksi. Toivoisin myös löytäväni netistä selkeän aloituspakkauksen uuteen yhteiskuntaan omalla kielelläni. Mistä nettiliittymä? Miten matkakortti toimii? Kuinka on tapana tervehtiä? Sen jälkeen haluaisin nopean pääsyn kieliopintoihin ja mahdollisuuden työskennellä omalla alallani jo ennen kieliopintojen suorittamista. Tahtoisin verkostoitua sekä tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Jos taas olisin traumatisoitunut turvapaikanhakija, varmaankin haluaisin ensisijaisesti kokea olevani turvassa. En liiemmin arvostaisi bodattujen kaljupäiden jengejä, kotimaatani tai uskontoani solvaavia kirjoituksia ja kommentteja taikka lasteni päälle sylkemistä.
Maahanmuutto on luokkakysymys. Sen maahanmuuttajia eniten vihaavan eduskuntapuolueen silmäätekevistä yksi on maahanmuuttajana Belgiassa ja toinen Hondurasissa. Mutta globaalisti hyväosaisten maahanmuuttoon suhtaudutaan tietysti eri tavalla kuin köyhien. Ja jos maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä puolue asettaa rikkaat etusijalle, miksi se ajaisi köyhien etua muissa asioissa? Ei se tietenkään ajakaan. On olemassa kansallismielisiä, rasistisia vasemmistopuolueita. Termiä ”äärioikeisto” ei siis ansaita silkan rasismin vuoksi, vaan se kertoo myös halusta ajaa rikkaiden etua.
Lauri Alhojärvi 