Kirjoituksia

NCC:n vetäytyminen Kontulan ostarin uudistushankkeesta on valtava voitto asukkaille, yrittäjille ja järjestöille. 

Maanantaina 10.3. Helsingin kaupunki ilmoitti NCC:n vetäytyneen Kontulan ostarin uudistushankkeesta. Kaupunki oli vuotta aikaisemmin antanut ruotsalaiselle suuryritykselle jokseenkin vapaat kädet hankkeen suunnitteluun. Vetäytymisen syytä ei kerrottu, mutta kun bisnestä tehdään, se on raha. Asuntomarkkinoiden sakkaaminen pelästytti rakennus- ja kiinteistöyhtiön. 

Myös kansalaistoiminnalla oli ostarin säilyttämisessä suuri rooli: yrittäjien yhteenliittymä teki NCC:lle selväksi, että heidän omistamiaan liiketiloja ei lanata ilman taistelua. Samaan aikaan Kontulan ostarin puolesta -liike kokosi asukkaita yhteen luomaan painetta sekä NCC:n että Helsingin kaupungin suuntaan. Liikkeen päätavoitteena on ostarin monimuotoisuuden ja palvelujen turvaaminen. 

NCC:n, kuten muidenkin pörssiyritysten, pääasiallisena tehtävänä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Ostarilla toimivat yritykset ja järjestöt haluavat ensisijaisesti säilyttää ja remontoida liike- ja toimitilat. Asiakkaat puolestaan kaipaavat turvallisuutta ja siisteyttä, mutta ovat keinoista erimielisiä. 

Selvää on, että ainakaan yrittäjien ja järjestöjen toiveita NCC ei olisi toteuttanut. Todennäköisin skenaario olisi ollut Myllypuron ostarin tyyppinen ratkaisu, joka olisi poistanut kaiken omaleimaisuuden ja monimuotoisuuden. Tilalle olisimme saaneet Kotipizzan ja S-ryhmän olutravintolan. 

Siisteyden ja turvallisuuden lisäämisen tarve on asukaskyselyjen mukaan ilmeinen. Mutta onko kaiken elämän siivoaminen pois ostarilta ainoa keino niiden saavuttamiseksi? Tai edes toimiva keino? Eikö ostari kuitenkin ole turvallisimmillaan juuri vilkkaimpina aikoina? Oman kokemukseni mukaan turpaan meinaa saada lähinnä öisin kapakasta lähtiessä. Silloin ei ole liikaa silmiä paikalla. 

Uudistuksen ulkoistaminen NCC:lle oli virhe. Kaupungin edustajat muistivat kyllä puheissaan aina puolustaa ostarin ainutlaatuisuutta, mutta kaupunki sitoi omat kätensä käytännön toteutuksen suhteen. Monimuotoisuus olisi säilynyt edes osittain vain Helsingin hallinnoimassa osassa ostaria, johon olisi tullut yhteisötila. 

Nyt neuvotteluihin kaupungin ja kiinteistöyhtiöiden välillä lähdetään puhtaalta pöydältä. Ostarin tuhoaminen ei ole enää todennäköisin skenaario, vaan kehittämisestä selvittäneen remontoinnilla ja sen rahoittamiseen tarvittavalla vähäisellä uudisrakentamisella. Kaupunki omistaa maapohjan, jota se vuokraa neljälle kiinteistöyhtiölle. Yhtiöiden tarpeet poikkeavat hieman toisistaan: esimerkiksi ostarin vanha puoli kaipaa kipeästi remonttia, uusi puoli ei niinkään. Yrittäjien ja järjestöjen muodostamien kiinteistöyhtiöiden yhteistyö on kuitenkin tärkeää: kaupungin kanssa neuvoteltaessa kaivataan vipuvartta. 

Kontulan ostarin puolesta -liike jatkaa asukkaiden etujen valvomista. Se esittää seuraavaa:

1. Helsingin kaupungin on otettava itse vastuu ostarin kehityksestä. Ei enää diilejä omia intressejään ajavien suuryritysten kanssa. 
2. Kehittäminen on tehtävä yhteistyössä ostarin kiinteistöyhtiöiden ja niiden osakkaiden sekä vuokralaisten kanssa. 
3. Asukkaita on osallistettava kehittämiseen tavallista laajemmin, ja heidän tahtonsa on näyttävä lopputuloksessa. 
4. Erityistä huomiota on kiinnitettävä suomen kieltä heikosti taitavien, lasten ja nuorten sekä muiden erityisryhmien osallistamiseen. 
5. Julkiset palvelut on sisällytettävä kehittämissuunnitelmaan. Asukkailla on oikeus päättää itse mm. terveysaseman kohtalosta. 

Lauri Alhojärvi

Kontulan ostarin puolesta -liike

Tule mukaan toimintaan tai liity tiedotuslistalle lähettämällä sähköpostia osoitteeseen kontulanostarinpuolesta@gmail.com. 

Hoivaperustainen talousjattelu korostaa hoivan ja elämän ylläpitämisen keskeistä roolia taloudessa. Tämä lähestymistapa haastaa uusliberalistisen taloustieteen, joka asettaa talousjärjestelmän keskiöön kasvun ja markkinat. Hoivaperustaisessa talousjattelussa talous valjastetaan palvelemaan ihmisen ja ympäristön tarpeita.

Hoivaperustainen talousajattelu nostaa esiin aliarvostetun hoivatyön, jota ilman yhteiskunta ei voi toimia. Se tarjoaa vaihtoehdon eriarvoisuutta ja ympäristötuhoa luovalle kapitalistiselle järjestelmälle ja vastaa inhimillisiin tarpeisiin luoden pohjaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle maailmalle.

Hoivaperustaisessa taloudessa nähdään usein neljä perusperiaatetta:

1. Hoivan ja elämän ylläpitämisen asettaminen keskiöön

Hoivatyö, kuten lasten kasvatus, vanhusten hoiva, terveydenhuolto ja kotityöt, nähdään talouden perustana, ei vain sen sivutuotteena. Tämä työ mahdollistaa muun taloudellisen toiminnan, mutta sitä ei huomioida tarpeeksi taloudellisissa mittareissa, kuten BKT:ssä.

2. Inhimillinen ja ekologinen kestävyys

Talouden tulee toimia planeetan ekologisten rajojen puitteissa priorisoiden elämän ylläpitämistä jatkuvan kasvun ja kulutuksen sijaan.

3. Epätasa-arvon vähentäminen

Hoivatyö on sukupuolittunutta ja aliarvostettua. Intersektionaalinen feminismi tunnistaa myös rodullistettujen ihmisten korostuneen roolin hoivatyön tekijöinä. Hoivaperustainen talousajattelu pyrkii tuomaan näkyväksi hoivan todellisen arvon sekä tasaamaan vastuuta hoivasta sukupuolten välillä.

4. Demokraattisuus ja yhteisöllisyys

Talousjattelun laajentamisen lisäksi täytyy laajentaa myös taloudelliseen päätöksentekoon osallistumista. Hoivaperustainen talous edellyttää yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja paikallista päätöksentekoa.

Näitä perusperiaatteita edistetään muun muassa seuraavin toimenpitein:

1. Hoivaan investoiminen

Hoivan roolin tunnustaminen tarkoittaa hoivatyöntekijöiden palkkojen ja työolojen parantamista sekä mittavia investointeja julksiiin hoivapalveluihin, kuten trveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon ja koulutukseen.

2. Osallistuva demokratia

Jotta yhteisöjen tarpeet tulisivat huomioiduiksi, on myös päätöksenteko ulotettava niiden tasalle. Tarvitsemme keskustelevaa lähidemokratiaa ja aidosti vaikuttavaa osallistuvaa budjetointia.

3. Perhevapaiden ja hoivavastuiden tasa-arvoistaminen

Tuetaan joustavia työjärjestelyjä ja jaetaan perhevapaita tasapuolisesti sukupuolten välillä.

4. Ekologisen hoivan lisääminen

Panostetaan ilmastonmuutoksen torjumiseen, biodiversiteetin säilyttämiseen ja ympäristönsuojeluun.

Marxilaiset feministit, kuten Silvia Federici ja Tithi Bhattacharya, ovat huomauttaneet, että hoivan elämää ylläpitävä rooli tarkoittaa kapitalistisessa talousjärjestelmässä työvoiman ylläpitämistä ja uusintamista. Siksi se tulisi nähdä keskeisenä kamppailukenttänä ja muutoksen mahdollistajana.

Kapitalismi perustuu työvoiman hyväksikäyttöön: työstä maksetaan aina sen todellista arvoa vähemmän palkkaa. Näin syntyy lisäarvo, jonka kapitalisti sulloo omaan taskuunsa. Työvoima täytyy myös pitää tuotantokykyisenä. Tästä puhutaan uusintamisena. Kapitalisti pyrkii mielellään irtautumaan työvoiman uusintamisen kustannuksista, koska ne vähentävät hänen voittojaan. Keinoja ovat esimerkiksi verojen vältteleminen ja julkisten palvelujen yksityistäminen. Suurin lisäarvoa tuottava tekijä on kuitenkin hoivan ulkoistaminen.

Uusintaminen

Marxin määritelmä: työvoiman biologinen ja fyysinen uusintaminen

Työvoiman hyödyntäminen edellyttää sen ylläpitämistä eli esimerkiksi ruokaa ja lepoa. Tässä yhteydessä uusintaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että työläinen selviytyy myös seuraavasta työpäivästä. Marxin aikana työläisen palkka kattoi usein vain välttämättömät elinkustannukset. Tämän päivän Suomessa jotkut työläiset kykenevät toki palkallaan hankkimaan myös ylellisyystarpeita, mikä onkin johtanut varsin yleiseen harhaluuloon kapitalismin autuudesta.

Marxilainen feminismi: sosiaalinen uusintaminen

Marxilaiset feministit kehittivät uusintamisen käsitettä koskemaan kaikkea työtä, joka uusintaa työvoiman lisäksi myös yhteiskuntaa. Lisäyksiä olivat mm. kotityöt, hoitotyö ja koulutus, sekä näitä ylläpitävät yhteiskunnalliset instituutiot. Nämä ovat työvoiman uusintamisen elinehtoja samaan tapaan kuin ruoka ja lepokin.

Uusintaminen ja sukupuolittunut työ

Naisia on pidetty vastuullisina suurimmasta osasta uusintavaa työtä monin perustein: milloin se on heille ”luontaista”, milloin naiset ovat olleet liian heikkoja tai tyhmiä ”oikeisiin” töihin. Usein vedotaan myös ”velvollisuuteen”, jonka on luonut papisto tai jokin muu patriarkaatin edustaja.

Uusintamisen mekanismien sukupuolittaminen on johtanut palkattoman kotityön hyväksikäyttöön, hoivatyön alipalkkaukseen ja hoivaketjuihin. Jälkimmäisellä tarkoitetaan kahdesta edellisestä kumpuavaa ilmiötä, jossa globaalin kapitalismin oloissa hoivatyö siirretään siirtotyöläisille, joiden perheet puolestaan jäävät vaille hoivaa.

Marxilaisen feminismin hoivaperustaiseen talousajatteluun liittyviä täydennyksiä ovat:

1. Hoiva ja uusintava työ tuotannon perustana

Työvoiman uusintaminen on taloudellisen tuotannon elinehto. Uusintaminen puolestaan edellyttää uusintavaa työtä. Tämä työ sisältää mm. lasten kasvattamisen, kotityöt ja hoivan. Jottei kapitalisti joutuisi maksamaan työläiselle lisää ja pienentämään omia voittojaan, hän mieluusti pyrkii häivyttämään uusintavan työn olemassaolon ja ulkoistamaan sen. 

2. Kapitalismin ja patriarkaatin kytkökset

Kapitalisti ylläpitää ja hyödyntää sukupuolittuneita rakenteita maksimoidakseen voittonsa. Erityisen kernaasti hoivatyö jätetään perheiden vastuulle, mikä patriarkaalisessa yhteiskunnassa tarkoittaa naista. Hoivatyö on aliarvostettua ja alipalkattua, koska naisten oletetaan tekevän sitä luontaisesti ja mielellään. Hoivaketjut ylläpitävät taloudellista eriarvoisuutta, sukupuolittunutta työnjakoa ja rasistisia näkemyksiä.

3. Hoiva vastarinnan työkaluna

Koska hoiva on kapitalismin keskeinen käyttövoima, siinä piilee myös vastarinnan mahdollisuus. Ruohonjuuritason hoivakollektiivit luovat konkreettisia vaihtoehtoja kapitalistisille tavoille tuottaa hoivaa, kun taas hoivan ja solidaarisuuden nostaminen ajattelussa rakentaa rakentaa sekä uutta arvopohjaa että kollektiivista toimijuutta.

4. Hoivan politisointi

Marxilainen feminismi näkee hoivan yhteisenä välttämättömyytenä ja oikeutena, ei yksityisenä velvollisuutena. Se rakentaa uutta talousjärjestelmää, jossa ihmisten ja ympäristön resurssit suunnataan elämän ylläpitämiseen pääoman kasautumisen sijaan. Reformistisia vaatimuksia ovat paremmat palkat ja työehdot, hoivatyön jakaminen tasapuolisemmin, julkisten palveluiden vahvistaminen ja laajentaminen sekä globaalien hoivaketjujen purkaminen. Vallankumouksellisempaa visiota edustavat ajatukset taistelevista hoivakollektiiveista.