Kirjoituksia

Tulevaisuudesta.

Kirjoitettu by Lauri Alhojärvi in Pohdiskelua

Oman eliniänodotteeni puitteissa uskon maailman mullistuvan kahden ilmiön toimesta. Ensinnäkin ekokatastrofi äärimmäisine sääilmiöineen ja sukupuuttoaaltoineen tulee muokkaamaan fyysistä elinympäristöämme huomattavasti. Vilja-aittojen ja puhtaan juomaveden ehtyessä ilmastopakolaisuus kasvaa. Esimerkiksi Himalajan jäätiköistä oli kadonnut pari vuotta sitten jo viidennes. Jäätiköiden joista saa juoma- ja peltojenkasteluvetensä hieman alle 1,5 miljardia ihmistä. Merenpinnan nousu puolestaan tekee hieman pidemmällä aikavälillä esimerkiksi Hollannin kokolailla asuinkelvottomaksi.

Toisena sukupolveamme laajasti koskettavana tekijänä näen automatisaation. Joidenkin tutkijoiden mielestä massatyöttömyys uhkaa jo 10-15 vuoden päästä kun lähes kaikki työläiset maanviljelijöistä lääkäreihin on korvattu roboteilla. 3D-tulostus mahdollistaa jo nyt kerrostalojen rakentamisen, vaikka teknologia on vasta lyönyt itsensä läpi.

Mitä näistä muutoksista sitten seuraa? Jos meno jatkuu entisellään, näemme linnake-Euroopan rajojen sulkeutuvan. Välimeri täyttyy ruumiista. Valtioiden sisällä tuloerot jatkavat kasvamistaan. Koska verotusta jatkuvasti kevennetään, ei eläkkeisiin tai työttömyysturvaan ole varaa. Muukalaisviha yhdistettynä joutilaiden, tyytymättömien nuorten miesten legiooniin. Tuttu tarina.

Muitakin vaihtoehtoja on. Kaiken keskiössä näen omistussuhteet. Luultavasti tärkeimmäksi nousee kysymys siitä, kenellä on oikeus maahan. Jos omistusoikeus on yksityishenkilöillä tai yrityksillä, syttyy sisällissotia. Jos valtioilla, syttyy sotia. Vaan jos maata ei omistaisikaan kukaan? Ainakin täällä nykyisen Suomen alueella lääniä riittäisi. Teknologinen kehitys mahdollistaisi tehokkaasti pienimuotoisen ruoan- ja energiantuotannon. Pohjavesistä täytyy pitää hyvää huolta. 3D-tulostus mahdollistaa halvan asumisen, jos vain on maankäyttöoikeus. Perustarpeet saataisiin täten tyydytettyä. Entä toimeentulo? Erilaiset aikapankit tulevat kasvattamaan suosiotaan. Jos oletamme rahan kuitenkin säilyvän vaihdannan välineenä, sitä pitää työttömienkin saada jostain. Omistussuhteet nousevat jälleen keskiöön. Työajan lyhentäminen ansiotasoa alentamatta on kaikin puolin hyvä ratkaisu. Tuloerot pienenevät, työhyvinvointi kasvaa ja syntyy uusia työpaikkoja. Lisäksi aikaa jää perheelle ja harrastuksille. Osuuskunnat nousevat jälleen suosioon. Perustuloa kannattaisi kokeilla. Rahaa tarvitaan yhä vähemmän, jos vain omistamme tuotantovälineet yhdessä ja jaamme tuotokset tasaisesti. Päätöksenteko tapahtuu pienyhteisöissä, joiden lisäksi toimii laajempia, koordinoivia elimiä.

Tämä on ehdotukseni. Kyse on siirtymisestä kohti tuotantovälineiden ja resurssien yhteisomistusta. Muutamaa lakipykälää joutunee uudistamaan, mutta suurimpana haasteena on ihmisen taipumus tukeutua tuttuun ja turvalliseen. Vaikka tiedämme sivilisaation matkaavan kohti tuhoa, emme uskalla uudistaa toimintamallejamme. Ja kuitenkin maailma on täynnä positiivisia esimerkkejä osuuskunnista, tehtaiden yhteisomistuksesta ja lähidemokratiasta. Mutta jos uskaltaminen tuntuu liian työläältä, onhan valittavana tuo toinen vaihtoehto. Paitsi että sitä ei luultavasti edes tarvitse valita, vaan siihen ajaudutaan jos suuntaa ei tietoisesti muuteta.

Demokratiasta.

Kirjoitettu by Lauri Alhojärvi in Demokratia

Missä demokratia sijaitsee?

Lähidemokratian välttämättömyys ja edellytykset sekä sen toteutuminen ja edistäminen Helsingissä vapauden ihanteesta käsin tarkastellen.

Lauri Alhojärvi

Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 24.3.2014

Tiivistelmä

 

Tutkielmani käsittelee demokratialle vapauden ihanteen näkökulmasta asetettavia ehtoja. Aloitan työni käsitteiden määrittelemisellä. Vapaudella tarkoitan jokaisen maksimaalista päätäntävaltaa omaan elämäänsä, ottaen huomioon, että valta ei ole absoluuttista vaan suhde ihmisten välillä. Täten vapaus on sidoksissa vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, sillä muillekin täytyy taata sama vapaus. Demokratiaksi nimitän vapautumisen mahdollistavaa prosessia.

Jatkan tarkastelemalla valtiota kolmesta näkökulmasta. Osa marxilaisesta teoriasta näkee valtiovallan kaappaamisen välttämättömänä. Anarkistiset teoreetikot kyseenalaistavat näkemyksen sillä perusteella, että vapauden toteutumiseksi päämääriä ei voi erottaa keinoista. Oikeutuksen jälkeen tutkin globaalin kapitalismin aiheuttamia muutoksia valtion roolissa. Argumentoin, että varsinkin immateriaalitalouden ja fiktiivisen kapitalismin nousun myötä valtion rooli kapitalistisena toimijana on heikentynyt. Kolmanneksi tutkin valtiota kuviteltuna yhteisönä. Esitän, että valtio on keinotekoinen luomus, jota ylläpidetään muun muassa symbolisen pääoman avulla. Pääoman näen marxilaisittain riiston mahdollistavana prosessina. Koska vapaus edellyttää irtautumista kaikista pääoman muodoista, vapauspohjaista demokratiaa ei voi harjoittaa kuvitellun yhteisön puitteissa. Tämän perusteella totean, että ainoastaan pienyhteisössä tapahtuva päätöksenteko voi olla demokraattista. Tätä kutsun lähidemokratiaksi.

Seuraavaksi tarkastelen demokratialle menetelmien osalta asetettavia vaatimuksia. Kritisoin edustuksellista demokratiaa siitä, että se ei siirrä edes muodollista päätäntävaltaa aristokratian ulkopuolelle. Lisäksi menetelmä johtaa nähdäkseni asiakeskeisyyden sijaan yksilökeskeisyyteen. Suora demokratia puolestaan jättää huomiotta symbolisen pääoman vaikutuksen mielipiteen muodostumisen kohdalla. Deliberatiivinen demokratia sen sijaan saattaisi mahdollistaa vapauspohjaisen demokratian harjoittamisen, mutta vain ilman edustuksellista aspektia. Tämän lisäksi menetelmään liittyy muitakin haasteita. Menetelmäosion jälkeen teoretisoin tilan ja vallan välistä suhdetta. Päädyn esittämään, että lähidemokratiaa ei tulisi ajatella alueellisesti rajaavana rakenteena. Sen sijaan lähidemokratia tarkoittaa henkilökohtaisessa kokemuspiirissä tapahtuvaa alistavien rakenteiden purkamista.

Lähidemokratialle asettamieni ehtojen määrittelyn jälkeen tutkin lähidemokratian toteutumista Helsingissä. Lopputuloksena totean, että se ei täytä edes minimivaatimusta, muodollisen päätäntävallan siirtämistä deliberaation piiriin. Koska työni nojaa materialistiseen traditioon, näen taloudellisen pääoman vallasta erkaantumisen keskeisenä vapautumisen ehtona. Ehdotan, että Helsingissä tulisi ottaa käyttöön osallistuvan budjetoinnin menetelmä. Tiedollisen ja symbolisen pääoman ikeen alta nouseminen puolestaan vaatii myös käsitteistön muokkaamista. Tästä syystä ehdotan, että edustuksellisen demokratian syventämisen sijaan tulisi puhua demokratian muuttamisesta.

Tutkielmassani pohdin myös ihanteen ja strategioiden välistä suhdetta. Vapauspohjaisen demokratian harjoittaminen muuttuu hankalaksi tai jopa mahdottomaksi siirryttäessä pienyhteisöjen ulkopuolelle. Kuitenkin valtiot ja kunnat ovat toistaiseksi olemassa, joten strategisesti saattaisi olla järkevää toimia myös niiden tasolla. Tällöin radikaalin demokratian teorioista voi olla apua käytännön toimia mietittäessä.

Aineiston osalta tutkielmani nojaa marxilaisten ja anarkististen tutkijoiden kirjoituksiin. Poikkitieteellisessä työssäni ovat tieteenaloista edustettuina kulttuurintutkimuksen lisäksi muun muassa maantiede, taloustiede ja sosiologia. Käytän aineistona myös päätösasiakirjoja ja internet-sivuja.