Tässä kirjoitukseni Vapaiden ja Radikaalien Demokraattien vaalilehteen:
Kaupunkiimme saapuvat turistit ihailevat viheralueidemme runsautta ja poikkeuksellisen sujuvaa joukkoliikennettä. Juomavetemme on laadukasta ja löytöeläimet pääsevät nopeasti hoivaan. Helsingillä on kaikki edellytykset nousta nauttimaan kansainvälistä tunnustusta ympäristöystävällisenä kaupunkina. Tämä lisäisi paitsi investointeja ja työpaikkoja, myös tärkeimpänä asukkaiden viihtyvyyttä.
Matkalla maailman ympäristöpääkaupungiksi on muutama mutka. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ei ole sujunut toiveiden mukaan. Helsingin Energia on vakavarainen liikelaitos, jonka pitäisi näyttää muille yrityksille mallia investoimalla uusiutuvaan energiaan. Tuuli-, aurinko- ja vesivoima ovat jo riittävän kilpailukykyisiä; vain poliittinen tahto niiden hyödyntämiseksi puuttuu.
Toinen suuri päästöjen tuottaja on liikenne. Vaikka joukkoliikenneverkko on laaja, lippujen hinnat nostavat kynnystä jättää oma auto kotiin. Ruuhkamaksujen tuotolla voisi hintoja alentaa huomattavasti. Tämäkin on tahdon asia: Tallinnalla on varaa maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Myös lähipalvelujen turvaaminen on oiva keino vähentää autoilua. Jos riittävät palvelut löytyvät läheltä, ei tarvitse kurvailla hypermarkettiin.
Lisäksi liikenne melusaastuttaa. Melun on todettu aiheuttavan unihäiriöitä, stressiä, verenpaineen nousua ja sydäninfarkteja. Melualueilla asuu tuoreen selvityksen mukaan jo puolet helsinkiläisistä. Hiljainen asfaltti, kitkarenkaat ja meluaidat auttavat ongelmaan osaltaan, mutta eivät poista sen lähdettä. Ainoa kestävä ratkaisu on liikennemäärien vähentäminen. Koska jokaisella on oikeus liikkua, täytyy yksityisautoilun korvaaminen aloittaa kepin sijasta porkkanalla: joukkoliikennettä ja pyöräilyä tukemalla.
Lauri Alhojärvi 