Helsingille tarvitaan kaupunkiviljelystrategia.

YK raportoi jo vuonna 2013, että pienimuotoinen luomuviljely on kutakuinkin ainoa keino ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa. Kestävään ruoantuotantoon siirtymisen kerrotaan vastaavan kolmeen suureen ongelmaan: ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja ruokaturvan puutteeseen. Itse lisäisin listaan pienimuotoisen lähiluomutuotannon hyödyistä myös paikallistalouksien voimistumisen, pienyhteisöjen autonomian kasvun, biodiversiteetin säilymisen ja viljelymaan parantumisen.

Helsingin pitäisi globaalisti poikkeuksellisen rikkaana ja vehreänä kaupunkina astua kaupunkiviljelyn kehittämisen etujoukkoon. Tästä syystä esitän, että Helsinki laatii tulevalla valtuustokaudella kaupunkiviljelystarategian. Siinä tulisi suhtautua kaupunkiviljelyyn mukavan puuhastelun sijaan YK:n esittämällä vakavuudella. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiviljelyä kehitetään määrätietoisesti siten, että pitkällä tähtäimellä siitä tulee kaupunkilaisten pääasiallinen ravinnonlähde. Tämä vaatii muun muassa sitä, että kaiken uudisrakentamisen yhteydessä otetaan huomioon viljelymahdollisuudet. Myös osan kaupungin viheralueista voi ottaa viljelykäyttöön.

Samalla Helsingin tulee ottaa voimakkaasti kantaa TTIP:n kaltaisia kansainvälisiä kauppasopimuksia vastaan silloin kun ne uhkaavat keskittää ja yksipuolistaa ruoantuotantoa ja päätöksentekoa entisestään.

Helsinki kestävän kehityksen edelläkävijäksi

Tässä kirjoitukseni Vapaiden ja Radikaalien Demokraattien vaalilehteen:

 

Kaupunkiimme saapuvat turistit ihailevat viheralueidemme runsautta ja poikkeuksellisen sujuvaa joukkoliikennettä. Juomavetemme on laadukasta ja löytöeläimet pääsevät nopeasti hoivaan. Helsingillä on kaikki edellytykset nousta nauttimaan kansainvälistä tunnustusta ympäristöystävällisenä kaupunkina. Tämä lisäisi paitsi investointeja ja työpaikkoja, myös tärkeimpänä asukkaiden viihtyvyyttä.

Matkalla maailman ympäristöpääkaupungiksi on muutama mutka. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ei ole sujunut toiveiden mukaan. Helsingin Energia on vakavarainen liikelaitos, jonka pitäisi näyttää muille yrityksille mallia investoimalla uusiutuvaan energiaan. Tuuli-, aurinko- ja vesivoima ovat jo riittävän kilpailukykyisiä; vain poliittinen tahto niiden hyödyntämiseksi puuttuu.

Toinen suuri päästöjen tuottaja on liikenne. Vaikka joukkoliikenneverkko on laaja, lippujen hinnat nostavat kynnystä jättää oma auto kotiin. Ruuhkamaksujen tuotolla voisi hintoja alentaa huomattavasti. Tämäkin on tahdon asia: Tallinnalla on varaa maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Myös lähipalvelujen turvaaminen on oiva keino vähentää autoilua. Jos riittävät palvelut löytyvät läheltä, ei tarvitse kurvailla hypermarkettiin.

Lisäksi liikenne melusaastuttaa. Melun on todettu aiheuttavan unihäiriöitä, stressiä, verenpaineen nousua ja sydäninfarkteja. Melualueilla asuu tuoreen selvityksen mukaan jo puolet helsinkiläisistä. Hiljainen asfaltti, kitkarenkaat ja meluaidat auttavat ongelmaan osaltaan, mutta eivät poista sen lähdettä. Ainoa kestävä ratkaisu on liikennemäärien vähentäminen. Koska jokaisella on oikeus liikkua, täytyy yksityisautoilun korvaaminen aloittaa kepin sijasta porkkanalla: joukkoliikennettä ja pyöräilyä tukemalla.