YK raportoi jo vuonna 2013, että pienimuotoinen luomuviljely on kutakuinkin ainoa keino ruokkia kaikki ihmiset tulevaisuudessa. Kestävään ruoantuotantoon siirtymisen kerrotaan vastaavan kolmeen suureen ongelmaan: ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja ruokaturvan puutteeseen. Itse lisäisin listaan pienimuotoisen lähiluomutuotannon hyödyistä myös paikallistalouksien voimistumisen, pienyhteisöjen autonomian kasvun, biodiversiteetin säilymisen ja viljelymaan parantumisen.
Helsingin pitäisi globaalisti poikkeuksellisen rikkaana ja vehreänä kaupunkina astua kaupunkiviljelyn kehittämisen etujoukkoon. Tästä syystä esitän, että Helsinki laatii tulevalla valtuustokaudella kaupunkiviljelystarategian. Siinä tulisi suhtautua kaupunkiviljelyyn mukavan puuhastelun sijaan YK:n esittämällä vakavuudella. Lähtökohtaisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaupunkiviljelyä kehitetään määrätietoisesti siten, että pitkällä tähtäimellä siitä tulee kaupunkilaisten pääasiallinen ravinnonlähde. Tämä vaatii muun muassa sitä, että kaiken uudisrakentamisen yhteydessä otetaan huomioon viljelymahdollisuudet. Myös osan kaupungin viheralueista voi ottaa viljelykäyttöön.
Samalla Helsingin tulee ottaa voimakkaasti kantaa TTIP:n kaltaisia kansainvälisiä kauppasopimuksia vastaan silloin kun ne uhkaavat keskittää ja yksipuolistaa ruoantuotantoa ja päätöksentekoa entisestään.
Lauri Alhojärvi 