Tämän kolumnin kirjoitin SKP:n Helsingin piirijärjestön Eespäin-lehteen.
Kohti demokraattisempaa Helsinkiä
Helsingissä toteutettiin viime vuonna kymmenen alueellisen demokratian pilottihanketta. Olin osaltani kaupunginosayhdistys Artovan taholla organisoimassa Arabian rantapuiston suunnitteluun liittyvää projektia. Järjestimme satunnaisotannalla valituille asukkaille kolme iltaa kestäneen paneelin, jossa asukkaat saivat keskustellen visioida tyhjänä möllöttävän puiston tulevaisuutta. Kaupungin viranhaltijoille luovutetussa julkilausumassa annettiin neljä selkeää ehdotusta puiston kehittämiseksi. Asukkaat halusivat rantaan kahvilan, laiturin, liikuntapuiston ja osallistavan tilataideteoksen.
Käyttämämme deliberatiiviseksi demokratiamalliksi kutsuttu, keskusteleva menetelmä toimi niin hyvin, että monet viranhaltijat toivoivat sen ottamista käyttöön Helsingissä laajemminkin. Pilottihanketta ei kuitenkaan voi pitää onnistuneena, kuten ei monia muitakaan. Kaupunki ei nimittäin pystynyt missään vaiheessa takaamaan hankkeille minkäänlaista vaikuttavuutta. Mahdolliset jatkotoimenpiteet riippuvat yksittäisten viranhaltijoiden kiinnostuksesta, koska vaikuttavat rakenteet uupuvat.
* * *
Helsingin asukkaat ovat havahtuneet demokratiavajeeseen. Uusia tapahtumia, opaskirjoja ja järjestöjä on noussut viimeisen vuoden aikana kuin sieniä sateella. Kaupunkilaiset ovat heräämässä uuteen yhteisöllisyyteen ja pienyhteisöjen omaehtoiseen toimintaan. Kontrasti kaupungin putkiaivoiseen sektoriajatteluun ja päätöksenteon keskittämiseen on valtava.
Siltikin nämä lähestymistavat ovat yhdistettävissä jos vain tahtoa löytyy. Osallistuvaksi budjetoinniksi nimitetään demokratiamallia, joka sai alkunsa Brasilian Porto Alegressa jo vuonna 1989. Mallissa asukkaiden alueellisille neuvostoille luovutetaan valta yleensä vähintään kymmenesosaan kaupungin budjetista. Alueellisen budjetoinnin rinnalla harjoitetaan usein teemakohtaista osallistuvaa budjetointia esimerkiksi liikennesuunnittelun kohdalla.
Porto Alegren köyhät saivat aikoinaan tämän menetelmän avulla asuinalueilleen muun muassa sähkön ja puhtaan veden. Vaaleilla valituille päättäjille ei ollut tullut mieleen että köyhät mokomia tarvitsisivat. Nykyään malli on käytössä yli 1200:ssa kaupungissa ympäri maailman.
* * *
Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaksi perättäistä strategiaohjelmaa, joissa demokratian kehittäminen asetetaan erityiseksi painopisteeksi. Todellisuudessa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat lähinnä kunnallisvaaleissa äänestämiseen.
Yhä useamman asukkaan mielestä demokratiaa ei kuitenkaan harjoiteta kerran neljässä vuodessa, vaan se on osa jokapäiväistä elämää. Tämä näkemys on lähellä sanan alkuperäistä merkitystä, aktiivista osallistumista yhteiskunnan kehittämiseen. Myös Suomen perustuslaki edellyttää kunnilta asukkaiden itsehallintoa.
Osallistuvan budjetoinnin mallista voi havaita, että osallistumisen ideaali ja edustuksellisen demokratian jähmeys on mahdollista yhdistää. Tähän on kyetty jo monissa kaupungeissa esimerkiksi Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ranskassa. Kyse on tahdosta.
Lauri Alhojärvi 