Jaahas, vaalit ohi ja aika palata oikeisiin hommiin.
Olin eilen SKP:n ja Helsinki-listojen edustajana Punavuoressa asukastilaisuudessa, jossa keskusteltiin Telakkarannan asemakaavauudistuksesta. Asiaan voi tutustua vaikka ympäristölautakunnan asiakirjan avulla. Kyseessä on Nosturin ja sen läheisten rakennusten kaavamuutos, joka nostatti raivokkaita tunteita. Lyhyesti kerrottuna tilanne on seuraavanlainen: vanhoilla telakkarakennuksilla on suojelumääräykset, joita aiotaan kiertää säilyttämällä rakennukset mutta lisäämällä kerroksia niiden päälle. Korkeimmat suunnitelluista taloista ovat 12-kerroksisia ja jättävät varjoonsa osan Telakkakadun toisella puolella sijaitsevista nykyisistä asuinrakennuksista ja Punavuorenpuiston sekä tukkivat merinäköalan. Liikenne Telakkakadulla lisääntyy lähes neljänneksellä 19 000:ään ajoneuvoon vuorokaudessa. Edes parvekelasituksen avulla ei desibelirajoja saada laskettua niin paljon että tien varrella asuminen voitaisiin katsoa turvalliseksi.
Asukkaiden kommentit olivat selkeitä ja yhdenmukaisia: rakennusoikeutta ja -korkeutta on vähennettävä. He haluaisivat väljyyttä ja vehreyttä, Punavuorenpuiston jatkamista Telakkakadun yli rantaan asti. Olin ainoana valtuustoryhmän edustajana täysin asukkaiden linjoilla, ja sainkin raikuvat aplodit. Ehkä ymmärtävät sitten ensi vaaleissa äänestää muita kuin kaavamuutosta innokkaimmin puolustavia kokoomusta ja vihreitä.
Telakkarannan kaavamuutosehdotuksessa haisee grynderi. Aluetta ei selvästikään kehitetä asukkaiden, vaan rakennusyhtiön ehdoilla (tällä kertaa asialla on Skanska). Nosturi on tarkoitus purkaa ja Elmulle osoittaa uudet tilat yhdestä uusista rakennuksista. Asukkaiden mukaan tilojen saaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin varmaa, sillä kaavamuutos mahdollistaa myös tilojen osoittamisen tarpeen vaatiessa jostain muualta.
Helsingin maineen kannalta räikein epäkohta liittyy kuitenkin Suomenlinnan maailmanperintökohteeseen. Unescon ohjeet määrittelevät kohteille suoja-alueen, jonka sisään myös Telakkaranta kuuluu. Ohjeet eivät kiellä uudisrakentamista, mutta vaativat yleisilmeen säilyttämistä. Ilmeisesti poliitikot tietävät, että suunnitelluista rakennuksista on tulossa Unescon mielestä liian korkeita. Siksi Helsinki teki kaikessa hiljaisuudessa järjestölle pyynnön suoja-alueen muuttamisesta siten, ettei Telakkaranta enää kuuluisi siihen. Unesco piti linjansa maailmanperinnön vaalijana eikä suostunut edes käsittelemään pyyntöä. Käytännössä vaihtoehtoja on siis kaksi: 1) rakennusoikeus ja korkeus säilyvät ennallaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Unesco katsoo Helsingin toimineen vastoin ohjeistustaan ja poistaa Suomenlinnan maailmanperintökohdeluettelostaan. 2) kaavamuutos valmistellaan uudestaan yhteistyössä asukkaiden kanssa ja ainoaksi häviäjäksi jää Skanska. Se ei tosin joutuisi tässäkään tapauksessa kärsimään tappioita, vaan saisi vain pienemmät voitot. Vastakkainasettelu on harvinaisen selkeä.
Lopullisen päätöksen tekee ensi vuoden puolella uusi valtuusto. Tapaus on oleva mielenkiintoinen koetinkivi vaalilupauksille.
Lauri Alhojärvi 