Kaavoittamisen kummallisuuksia

Ympäristölautakunnan kokouksessa 7.8. annoimme lausunnon kaupunkisuunnitteluvirastolle Vallilassa sijaitsevan OP-Pohjolan korttelin muutosehdotuksesta. OP-Pohjola oli keväällä 2011 saanut kaupunkisuunnittelulautakunnalta hyväksynnän alustaville suunnitelmilleen korttelin muokkaamiseksi. Niihin kuului arkkitehtuurikilpailun järjestäminen sekä sen yhteydessä suunniteltava maanalainen pysäköintiluola ”noin 450:lle autolle”.

Teollisuuskadun varteen nousevia uusia rakennuksia en pidä järin kauniina, mutta perinteisesti visuaalinen kaupunkiympäristö on rajattu pois ympäristölautakunnan toimivallan alaisuudesta. Sen sijaan pienhiukkaspäästöjen vähentäminen ja ilmastonsuojelu kuuluvat tehtäviimme. Näihin on myös Helsingin kaupunki sitoutunut, mutta yksityiset yritykset vähemmän.

Siksi en varsinaisesti yllättynyt, kun OP-Pohjolan suunnitelma 450:sta autopaikasta olikin vuodessa muuttunut 900:ksi. Tämä vastaa yhtä autopaikkaa 96 kerrosneliömetriä kohden. Kaupunkisuunnittelulautakunnan laskentaohjeiden mukaan kyseisellä alueella enimmäisnormi olisi 1 ap/220 kerrosneliömetriä. Kuitenkin lautakunta oli vastoin omia ohjeitaan 29.5. puoltanut kaavan hyväksymistä. Eriävän mielipiteen oli jättänyt ainoastaan vihreiden Mari Holopainen. Kannatusta hän ei ollut saanut edes puoluetoveriltaan Osmo Soininvaaralta, saati sitten vasemmistoliiton Silvia Modigilta tai SDP:n Matti Niemeltä, joista kahta jälkimmäistä pidän ihan hyvinä tyyppeinä ja jotka todistetusti ainakin kokouksen alussa olivat läsnä.

Koko homma olisi voinut mennä huolimattomuuden piikkiin, ellei Holopainen olisi tehnyt vastaesitystä. Tuossa vaiheessa jokainen lautakunnan jäsen joutui ottamaan kantaa esitykseen joko kannattamalla sitä tai vaikenemalla. Ainoaksi johtopäätökseksi siis jää, että kyseessä oli tietoinen yksityisautoilun tukemispäätös Soininvaaralta, Modigilta ja Niemeltä (kokoomuksen ja RKP:n edustajien kanta ei tässä yllätä).

Ympäristölautakunta muistutti lausunnossaan kollegojaan omien normiensa rikkomisesta, mutta lausunnon vaikutus jää nähtäväksi. Selkeästi päätös on jo tehty jossain muualla ja kaupunkisuunnittelulautakuntaa käytetään vain kumileimasimena.

Uudenmaan liitto virkistysalueita vastaan

Kunnallisvaalit näyttävät lähestyvän, sillä ympäristölautakunnan kokous tiistaina venyi kaksituntiseksi. Useimmiten esityslista käydään läpi juurikaan keskustelematta. Mutta nyt keskusteltiin, ja aiheestakin.

Käsittelyssä oli lausunto kaupunginhallitukselle Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta. Kaavan on tarkoitus täydentää voimassaolevaa maakuntakaavaa, joka ohjaa koko Uudenmaan maankäyttöä. Merkittävä kokonaisuus siis. Päällisin puolin kaavaehdotus on hyvä, raideliikenteeseen on tarkoitus panostaa. Valmistelusta vastaava Uudenmaan liitto oli kuitenkin ujuttanut sekaan joitakin omituisuuksia.

Ensinnäkin kaavaan oli merkitty ns. pysyvä sijainti Hernesaaren helikopterikentälle. Ympäristölautakunnan aiemmassa helikopterikenttää koskevassa lausunnossa sain läpi lisäyksen, jonka mukaan kentälle pitäisi etsiä uusi paikka. Alueelle suunnitellaan sijoitettavaksi tuhansia asukkaita helikopterikentän, risteilyalussataman, vesiurheilukeskuksen ja yhden ainoan kokoojakadun viereen. Meluntorjunnasta tulee vähintäänkin erittäin haastavaa. Tässä kokouksessa kannatin vihreiden Timo Pyhälahden samansuuntaista esitystä, joka menikin läpi.

Kaavaesitykseen oli varattu paikka Helsingin keskustatunnelille, ympäristöjärjestöjen moneen kertaan torppaamalle ja poliitikkojen yhä uudelleen naftaliinista kaivamalle maanalaiselle autokaistalle. Yritin vihreiden tukemana lisätä lausuntoomme kannanoton tunnelia vastaan, mutta kokoomus ja demarit painoivat kaasua.

Olimme ennen kokousta saaneet sähköpostia huolestuneilta meri-rastilalaisilta, jotka pyysivät meitä ottamaan kantaa virkistysalueensa puolesta. Se oli kaavaehdotuksessa merkitty viheryhteystarve-merkinnällä, mikä tarkoittaa käytännössä virkistysalueen pilkkomista ja kaavoittamista asuinkäyttöön. Vihreiden Kati Vierikon esityksestä vastustimme lausunnossamme tätä muutosta. Kokoomus oli tietysti eri mieltä mutta jäi tällä kertaa yksin.

Varsinainen paukku oli kuitenkin vaihemaakuntakaavaehdotuksen kohta, jossa haluttiin muuttaa Kivinokan, Talin, Kalasataman ja Ramsinrannan virkistysalueet taajamatoimintojen alueiksi. Taajamatoimintoja ovat esimerkiksi asuminen ja palvelut. Etenkin Kivinokan luontoarvot ovat merkittävät ja alueella on jopa luonnonsuojelualuevaraus. Lausuntomme pohjateksti vastusti jo valmiiksi Kivinokan tuhoamista. Sain Pyhälahden kannattamana läpi vielä lisäyksen, jonka mukaan ympäristölautakunnan mielestä muitakaan virkistysalueita ei pitäisi muuttaa taajamatoimintojen alueiksi. Tämä oli merkittävä voitto, mutta jää nähtäväksi, johtaako se mihinkään. Kaupunginhallitus tekee lautakuntien lausunnoista omat johtopäätöksensä ja antaa sitten lausuntonsa Uudenmaan liitolle. Joka tapauksessa on harvinaisen härskiä toimintaa Uudenmaan liitolta lähteä näin mittavasti tuhoamaan virkistysalueita. Siinä ylintä päätäntävaltaa käyttävän maakuntavaltuuston puheenjohtajistoon kuuluvat muuten Eero Heinäluoma (sd), Osmo Soininvaara (vihr) ja Harry Bogomoloff (kok).

Ympäristölautakunnan kokouksen pöytäkirja löytyy täältä.