Uudenmaan liitto virkistysalueita vastaan

Kunnallisvaalit näyttävät lähestyvän, sillä ympäristölautakunnan kokous tiistaina venyi kaksituntiseksi. Useimmiten esityslista käydään läpi juurikaan keskustelematta. Mutta nyt keskusteltiin, ja aiheestakin.

Käsittelyssä oli lausunto kaupunginhallitukselle Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta. Kaavan on tarkoitus täydentää voimassaolevaa maakuntakaavaa, joka ohjaa koko Uudenmaan maankäyttöä. Merkittävä kokonaisuus siis. Päällisin puolin kaavaehdotus on hyvä, raideliikenteeseen on tarkoitus panostaa. Valmistelusta vastaava Uudenmaan liitto oli kuitenkin ujuttanut sekaan joitakin omituisuuksia.

Ensinnäkin kaavaan oli merkitty ns. pysyvä sijainti Hernesaaren helikopterikentälle. Ympäristölautakunnan aiemmassa helikopterikenttää koskevassa lausunnossa sain läpi lisäyksen, jonka mukaan kentälle pitäisi etsiä uusi paikka. Alueelle suunnitellaan sijoitettavaksi tuhansia asukkaita helikopterikentän, risteilyalussataman, vesiurheilukeskuksen ja yhden ainoan kokoojakadun viereen. Meluntorjunnasta tulee vähintäänkin erittäin haastavaa. Tässä kokouksessa kannatin vihreiden Timo Pyhälahden samansuuntaista esitystä, joka menikin läpi.

Kaavaesitykseen oli varattu paikka Helsingin keskustatunnelille, ympäristöjärjestöjen moneen kertaan torppaamalle ja poliitikkojen yhä uudelleen naftaliinista kaivamalle maanalaiselle autokaistalle. Yritin vihreiden tukemana lisätä lausuntoomme kannanoton tunnelia vastaan, mutta kokoomus ja demarit painoivat kaasua.

Olimme ennen kokousta saaneet sähköpostia huolestuneilta meri-rastilalaisilta, jotka pyysivät meitä ottamaan kantaa virkistysalueensa puolesta. Se oli kaavaehdotuksessa merkitty viheryhteystarve-merkinnällä, mikä tarkoittaa käytännössä virkistysalueen pilkkomista ja kaavoittamista asuinkäyttöön. Vihreiden Kati Vierikon esityksestä vastustimme lausunnossamme tätä muutosta. Kokoomus oli tietysti eri mieltä mutta jäi tällä kertaa yksin.

Varsinainen paukku oli kuitenkin vaihemaakuntakaavaehdotuksen kohta, jossa haluttiin muuttaa Kivinokan, Talin, Kalasataman ja Ramsinrannan virkistysalueet taajamatoimintojen alueiksi. Taajamatoimintoja ovat esimerkiksi asuminen ja palvelut. Etenkin Kivinokan luontoarvot ovat merkittävät ja alueella on jopa luonnonsuojelualuevaraus. Lausuntomme pohjateksti vastusti jo valmiiksi Kivinokan tuhoamista. Sain Pyhälahden kannattamana läpi vielä lisäyksen, jonka mukaan ympäristölautakunnan mielestä muitakaan virkistysalueita ei pitäisi muuttaa taajamatoimintojen alueiksi. Tämä oli merkittävä voitto, mutta jää nähtäväksi, johtaako se mihinkään. Kaupunginhallitus tekee lautakuntien lausunnoista omat johtopäätöksensä ja antaa sitten lausuntonsa Uudenmaan liitolle. Joka tapauksessa on harvinaisen härskiä toimintaa Uudenmaan liitolta lähteä näin mittavasti tuhoamaan virkistysalueita. Siinä ylintä päätäntävaltaa käyttävän maakuntavaltuuston puheenjohtajistoon kuuluvat muuten Eero Heinäluoma (sd), Osmo Soininvaara (vihr) ja Harry Bogomoloff (kok).

Ympäristölautakunnan kokouksen pöytäkirja löytyy täältä. 

Se vähiten tunnettu ympäristöhaitta

Eikö olisikin ikävää, jos jokin ympäristöhaitta aiheuttaisi unihäiriöitä, stressiä, verenpaineen nousua, henkistä kuormittumista, suorituskyvyn heikkenemistä ja sydäninfarkteja? Ja eikö olisi vielä ikävämpää, jos Helsinki haittavaikutuksista huolimatta kaavoittaisi jatkuvasti uusia asuntoja tällaisen ympäristöhaitan alueelle?

Valtioneuvosto on määritellyt melutason ohjearvot. Niiden mukaan melu ei saisi asumiseen käytettävillä alueilla ylittää 55 desibelin keskiarvotasoa. Asuinrakennuksen sisällä raja on 35 dB. Lainsäädännössä melu määritellään ääneksi, joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä taikka merkityksellisesti haittaa työntekoa. Melun ensisijainen lähde Helsingissä on liikenne.

Ympäristöministeriö ohjeistaa nettisivuillaan huomioimaan melun alueiden kaavoitusvaiheessa: ”Mitä paremmin melu otetaan huomioon jo suunnittelun alkuvaiheessa, sitä todennäköisemmin vältetään ongelmia myöhemmin. Meluntorjunnassa tarvitaan monitahoista yhteistyötä, jossa sekä viranomaiset että asukkaat ovat mukana. Yksittäiset kaavoitushankkeet edellyttävät aina perusteellista tapauskohtaista tarkastelua.”

Ympäristölautakunnan kokouksessa 31.1. annoimme lausunnot viidestä asemakaavan muutosehdotuksesta. Kolmessa tapauksessa asuntoja aiottiin rakentaa alueelle, jolla melutason ohjearvot ylittyivät jopa kymmenellä desibelillä. Desibeliasteikko on logaritminen, joten kymmenen desibelin nousu tarkoittaa melun kymmenkertaistumista. 65 desibelin melu vastaa kutakuinkin normaalin puheen voimakkuutta. Eihän se pahalta kuulosta, kunnes kuvittelee itsensä rentoutumassa työpäivän jälkeen pihalla tai parvekkeella. Ihana rauha! Vaan sitten viereen ilmestyy joku puhumaan kännykkäänsä. Eikä lähde pois, koska parveke on tietoisesti rakennettu kännykkäänpuhujan viereen. Yöksi puhe hiljenee hieman, mutta kuuluu edelleen. Samaa jatkuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Vaikka meluun näennäisesti tottuisikin, elimistö ei totu. Se ei pääse lepäämään koskaan, vaan pysyy alituisessa jännityksessä.

Mitä asialle voi tehdä? Tehokkain keino on vaikuttaa suoraan ympäristöhaitan lähteeseen, eli liikenteeseen. Ns. hiljainen asfaltti voi vähentää melua noin kolmen desibelin verran. Meluaidan avulla äänentasoa saadaan helposti laskettua viidellä desibelillä. Aitojen rakentaminen ei tosin ole helppoa. Moottoriteiden ylläpito kuuluu valtiolle. Helsinki katsoo, että myös meluesteiden rakentaminen moottoriteiden varsille on valtion tehtävä. Valtiolla ei ole tähän intressejä, eikä Helsinki puolestaan suostu rakentamaan aitoja itse.

Melu ei kuitenkaan ole vain moottoriteiden varsien ongelma. Helsinki näyttäisi hyvin erilaiselta, jos aitaisimme jokaisen kadun, jonka varrella melutason ohjearvot ylittyvät. Tämä aiheuttaisi esteettistä, taloudellista ja sosiaalista haittaa eikä edes poistaisi itse ongelmaa. Olemassaolevilla asuinalueilla paras tapa vähentää melua on vähentää liikennettä ja muuttaa sen rakennetta. Tarvitaan siis pyöräilyn tukemista, yksityisautoilun rajoittamista ja raskaan liikenteen ohjaamista. Varsinaisten liikennepoliittisten keinojen lisäksi merkittävässä asemassa ovat lähipalvelut. Jos ruokakauppa on vieressä, ei tarvitse lähteä autolla hypermarkettiin.

Uudisrakentamista ohjataan kaavoituksella. Ympäristövaikutuksia arvioidaan kaavaa laadittaessa usein ja ammattimaisesti. Ongelma on siinä, että kaupunkisuunnittelulautakunta, kaupunginhallitus ja kaupunginvaltuusto eivät ota meluhaittaa vakavasti. Ajattelin, että muistuttaminen olisi paikallaan. Esitin kokouksessamme jokaisen melukaavan kohdalla lisäystä, jonka mukaan melualueelle ei ympäristölautakunnan mielestä pitäisi sijoittaa asuinrakennuksia. Sain tukea jälleen keskustalta ja vihreiltä, mutta tuttuun tapaan esitykseni kaatui kokoomuksen ja SDP:n vastustukseen. Ikävää.