Ranskan kuukauden päästä pidettävistä presidentinvaaleista on tulossa jännittävät. Sosialistipuolueen ehdokas François Hollande on johtanut mielipidekyselyjä, mutta istuva presidentti, oikeistopuolue UMP:n Nicolas Sarkozy on viime päivinä noussut yhä lähemmäksi. Uusimman tiedustelun mukaan ensimmäisellä kierroksella Hollande saisi 29,5 prosenttia äänistä, Sarkozy 28. Toisella kierroksella Hollande voittaisi täpärästi 54 prosentilla äänistä.
Miksi Ranskan vaalit ovat merkittävät?
Ranska käytännössä johtaa Saksan kanssa Euroopan Unionin politiikkaa. EU:n pohjaorganisaatio, Euroopan Hiili- ja Teräsyhteisö, perustettiin näiden kahden maan ympärille vuonna 1951 niiden sodittua kolmesti kahdeksankymmenen vuoden sisällä. Itse EU:n politiikan ovat pitkälti sanelleet voimakaksikot Mitterrand-Kohl ja Chirac-Schröder. Sarkozyn ja Merkelin välit olivat aluksi viileämmät, mutta yhteinen näkemys suurten pankkien tukemisesta on viime vuosina lähentänyt heitä. Presidentillä on Ranskassa itsevaltias de Gaullen ajoista lähtien ollut huomattavan suuri valta.
Eipä Hollanden valinta silti paljon nykyistä politiikkaa muuttaisi. Puolueensa keskustavasemmistoa edustava Hollande ei ole etsinyt vaihtoehtoa uusliberalistiselle talousmallille, joten markkinat sanelevat päätöksenteon ehdot todennäköisesti jatkossakin. Demarit ovat joutuneet voimakkaaseen laskukierteeseen koko Euroopassa. Tämän kehityksen voisi Hollanden valinta kääntää. Etenkin EU:n tasolla neo-sosialistien ”ihmiskasvoinen kapitalismi” voisi estää suurimmat julkiseen sektoriin kohdistuvat leikkaukset.
Lisäväriä, ja potentiaalisen yllätysmomentin, vaaleihin tuovat vasemmiston ja äärioikeiston varsin vahvat ehdokkaat. Uusimmassa gallupissa Vasemmistorintaman (vasemmistopuolueiden ja kommunistien vaaliliitto) Jean-Luc Mélenchon on kirinyt kolmanneksi 14 prosentin kannatuksella, ohittaen prosenttiyksiköllä Kansallisen Rintaman Marine Le Penin. Hollande ja Sarkozy ovat olleet näiden kannatuksesta varsin huolissaan ja tehneet joitakin aloitteita viedäkseen ääniä Mélenchonilta ja Le Peniltä. Hollande on luvannut kiristää rikkaiden verotusta, kun taas Sarkozy on liikkeellä aiempaa oikeistolaisemmalla ja kansallismielisemmällä kampanjalla.
Toulousen tragedia on myös vaikuttanut mielenkiintoisella tavalla. Murhaajan julistauduttua islamistiksi, ryntäsi Le Pen aamutelevisioon. Kannatuksen nostamisen mahdollisus oli ilmeinen, mutta äärioikeiston ehdokas osoitti liiallista omahyväisyyttä suuren surun keskellä eikä onnistunut hyötymään tilanteesta. Le Pen muun muassa toisteli ”mitäs hän sanoi” -fraasia puhuen siis itsestään kolmannessa persoonassa. Sarkozy sen sijaan nähtävästi hyötyi murhenäytelmästä. Hän muuntui ehdokkaasta jälleen presidentiksi yhdistämään ja lohduttamaan kansaa. Meriittejä heikentää se, että murhaajaa ei saatu elävänä kiinni. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että syytökset kohdistetaan sisäministeri Guéantiin Sarkozyn säästämiseksi.
Sekä Hollandelle että Sarkozylle vaikein vastustaja on 12 prosentin kannatusta tällä hetkellä nauttiva pienehkön keskustalaisen Demokraattisen Liikkeen François Bayrou. Bayrou sijoittui edellisissä vaaleissa kolmanneksi kokemuksensa ja karismansa turvin. Hänen asialistansa ei juurikaan poikkea Hollanden tai Sarkozyn vastaavasta, joten Bayroun äänestäjien kosiskeleminen on vaikeaa. Muita kandidaatteja ei heidän tarvitse pelätä, sillä vihreiden Joly, gaullistien Dupont-Aignan, trotskilaisten Poutou ja Työläisten Taiston Arthaud jäävät alle kahden prosentin kannatukseen.
Kolmesta uhkaajasta huolimatta näyttää vahvasti siltä, että toiselle kierrokselle menevät Hollande ja Sarkozy. Jälkimmäisen tullessa valituksi, jatkuisi uusliberalistinen linja maustettuna sisäisen turvallisuuden lisäämisellä valvonnan avulla. Edellisen valinta saattaisi puolestaan vaikuttaa positiivisesti sosialidemokraattien mahdollisuuksiin tulevissa vaaleissa, joista tärkeimmät käydään Saksassa ensi vuonna. Siten EU-päätöksenteko saattaisi kääntyä ”pari piirua ihmisen suuntaan”. Hollande olisi myös Sarkozyta varovaisempi lähettämään sotilaita Syyriaan, Iraniin tai mihin ikinä Yhdysvallat seuraavaksi hyökkääkään.
Lauri Alhojärvi 