Sananvapaus vaatii myös sananvastuuta

Tämä kirjoitus liittyy Charlie Hebdon toimitukseen tehtyyn terrori-iskuun.

Ensin yritän lyhyesti selventää muutamia käsitteitä.

Tutkimusteni perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että vapauden ja vallan käsitteet ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Jos yhteiskunnassa kaikki valta on yhdellä henkilöllä, ainoastaan tuo henkilö on vapaa. Vastaavasti kaikkien vapaus edellyttää kaikkien valtaa. Tämä lienee suhteellisen selkeää. Mutta vallassa on se mielenkiintoinen piirre, että se ei ole absoluuttista. Mikään titteli ei itsessään anna kenellekään valtaa, vaan valtaa täytyy käyttää jotta se olisi olemassa. Tästä seuraa, että valta on suhde ihmisten välillä. Tämän vuoksi ihanne siitä, että jokainen käyttää maksimaalista valtaa tarkoittaa että jokaisen täytyy myös suoda muille sama mahdollisuus. Ainoastaan tällöin yhteiskunnan valtasuhteet ovat tasapainossa ja jokaisen vapaus voi toteutua.

Jos valtaa käyttää siten, että se estää muita käyttämästä omaa valtaansa, on kyseessä alistussuhde eli vapauden riistäminen. Vallan, ja siten myös vapauden, mukana tulee vastuu siitä, että muiden vastaavat oikeudet toteutuvat.

Ja nyt pääsemme itse aiheeseen. Sananvapaus tarkoittaa valtaa sanoa, mitä haluaa. Kuitenkin sananvapautta käyttäessä täytyy jokaiselle muulle taata samat oikeudet; muutoin riistää muiden vapautta. Esimerkiksi kuninkaalla saattaa olla oikeus haukkua ketä tahansa alamaisistaan, mutta alamainen joutuu kuninkaan halventamisesta vankilaan. Tällöin kuninkaalla on enemmän valtaa kuin alamaisella eikä sananvapaus toteudu. Korostan: sananvapaus toteutuu ainoastaan, jos jokaisella on yhtäläinen valta sanomisiinsa.

Länsimaiseen lineaariseen edistysajatteluun liittyy pyrkimys esittää sananvapaus jonakin absoluuttisena (meillä on kehittyneempi sananvapaus kuin noilla). Kuitenkaan sananvapauden näkökulmasta ei ole eroa sillä, saako piirtää pilakuvia toisten profeetoista antaen toisille samat oikeudet ja sillä, että kieltää toisia pilkkaamasta profeettaa pitäytyen myös itse pilkkaamasta. Molemmat vaihtoehdot toteuttavat sananvapautta yhtälailla. Jos sananvapaus olisi absoluuttista, sen maksimointi tarkoittaisi toisten jatkuvaa loukkaamista. Mutta me olemme ihmisiä. Emme me halua loukata toisia, vaan toimia kunnioittavassa yhteistyössä heidän kanssaan.

Jokaisessa yhteiskunnassa on omat tabunsa, joten yhteistyön harjoittamiseksi täytyy käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Jos yksi osapuoli yrittää pakottaa toisen omaan muottiinsa, kyse ei ole enää yhteistyöstä vaan alistamisesta. Aito yhteistyö vaatii toisten kunnioittamista. Tämän vuoksi sananvapaus edellyttää myös sananvastuuta. Omaan kyseenalaistamattomaan erinomaisuuteen tuudittautuminen ruokkii ainoastaan konflikteja.

Lopuksi haluan totaalista kulttuurirelativismia välttääkseni ilmaista mielipiteenäni, että murhaa pidän rikoksena mutta piirtämistä en. Itse yritän kuitenkin olla loukkaamatta muita kummallakaan tavalla. Syvin osanottoni uhrien omaisille, ystäville ja kollegoille.

Mainokset
Kategoria(t): Demokratia, Pohdiskelua, Ulkomaat Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Sananvapaus vaatii myös sananvastuuta

  1. Michelle sanoo:

    Yhteiskunnassa ei tarvita jatkuvaa keskustelua siitä mitä saa sanoa ja mitä ei. Kaikkea pitää saada sanoa. USA:ssa tämä on tilanne. Suomessa ei. Absoluuttinen sananvapaus ei tarkoita toisten jatkuvaa loukkaamista. Se mahdollistaa sen, mutta mahdollistaminen on täysin eri asia kuin pakottaminen.

    Analogia:
    Absoluuttisen abortinvapauden maksimointi tarkoittaa sitä, että kaikki lopettavat ehkäisyn käyttämisen ja tekevät sitten tarpeen mukaan abortteja. Mitä sitten? Mitä väliä on sillä, mikä on teoreettisen ”maksimoinnin” tulos? Näin ei kuitenkaan moni toimi.

    Abortinkin kohdalla voidaan käydä keskustelua siitä milloin abortti on ”oikein”. Onko ”nyt ei ole sopiva hetki” sopiva perustelu? Onko kehitysvammainen sikiö enemmän oikein abortoida? Viime kädessä olennaista on kuitenkin ainoastaan se, onko abortin tekeminen vapaata vai ei: voinko halutessani saada abortin laillisesti ilman turhia kysymyksiä, vai pitääkö minun sorkkia alapäätäni henkarilla. Ohittaako minun itsemääräämisoikeuteni sisälläni kasvavan tiedottoman alkion oikeudet. Olennaista on siis se vapaus, jonka valtiovalta minulle takaa. Vaikka abortin eettisyyttä pohtimalla voi löytää lukemattoman määrän harmaan eri sävyjä, asia on lopulta täysin mustavalkoinen. On/off. Sama pätee sananvapauteen.

    ”Kuitenkaan sananvapauden näkökulmasta ei ole eroa sillä, saako piirtää pilakuvia toisten profeetoista antaen toisille samat oikeudet ja sillä, että kieltää toisia pilkkaamasta profeettaa pitäytyen myös itse pilkkaamasta. Molemmat vaihtoehdot toteuttavat sananvapautta yhtälailla.”

    Näillä asioilla on massiivinen ero sananvapauden näkökulmasta. Toki jos tarkoitat kieltämisellä pyytämistä niin eroa ei ole. Jos kuitenkin puhutaan pilkan kieltämisestä joko lain voimalla tai väkivallan uhalla, niin kyseessä ei todellakaan ole sananvapauden toteuttaminen, vaan sananvapauden rajoittaminen.

    Vaikka valta ja vapaus ovatkin sidoksissa, ne eivät ole synonyymejä. Olennaista sananvapauden kohdalla ei ole kahdenvälinen kanssakäyminen, jossa joku käyttää valtaa toista kohtaan loukkaamalla tätä. Olennaista on se vapaus, jonka valtiovalta viime kädessä väkivaltakoneiston turvaamana meille kaikille takaa. Käytti sitä vapautta tai ei. Sen vapauden ei pidä olla sidoksissa siihen kuka loukkaantuu mistäkin. Sen vapauden ei pidä olla sidoksissa siihen millaisia konflikteja joidenkin asioiden sanomisesta voi aiheutua. Sanomisista voi toki seurata vaikka mitä, mutta sananvapaus on niin tärkeä osa yhteiskunnan toimivuutta ja yksilön oikeuksia, ettei sen rajoittamista voi perustella ainakaan mielen pahoittamisella.

    ”Mutta me olemme ihmisiä. Emme me halua loukata toisia, vaan toimia kunnioittavassa yhteistyössä heidän kanssaan.”

    Meillä kaikilla ei ole samat tavoitteet ja motiivit, vaikka ihmisiä olemmekin. Osa meistä toisinaan haluaa loukata toisia, osa ei. Osa meistä haluaa jopa tappaa toisia, osa ei. Ihmisiä ne CH-iskun terroristitkin olivat. Ei kannata olettaa omien uskomusten ja arvojen olevan universaaleja.

    Ja viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi. Mitä sinä käytännössä tarkoitat sananvastuulla? Ilmeisesti Charlie Hebdon piirtäjät eivät mielestäsi ottaneet vastuuta piirroksistaan. Pilapiirtäjät työskentelivät avoimesti omilla nimillään lehdessä, jonka toimituksen sijainnin kaikki tiesivät. Toimitukseen oli ennenkin tehty iskuja ja henkiä uhattu. Piirtäjät olivat siis oman henkensä uhalla halunneet puolustaa sananvapautta. Miten he olisivat voineet ottaa enemmän vastuuta? Jättää julkaisematta materiaalia, joka Sinun mielestäsi oli sopimatonta? Sinä et ehkä näe perusteltuna julkaista kuvia, jotka saattavat loukata joitain muslimeja. Joku ei ehkä nähnyt perusteltuna julkaista ”Life of Brian” -elokuvaa, joka loukkasi joitain kristittyjä. Minä taas en näe perusteltuna julkaista heti massamurhan jälkeen kolumnia, jossa päivitellään murhattujen vastuuttomuutta. Loukkaantumisestani huolimatta minä olen sitä mieltä, että sinulla on oikeus kirjoittaa juuri sitä mitä haluat. Yrityksesi olla loukkaamatta ketään on toki kiva juttu ja kohteliasta.

    • Kiitos kommentista. Yritän vastata.

      Tärkeimpänä: en päivittele murhattujen vastuuttomuutta. Suurin osa tekstistä on tieteellisen metodin läpikäynyttä tutkimusta ja vasta lopussa esitin ainoan selkeästi oman, arvopohjaisen mielipiteeni. Siinä asetuin uhrien puolelle.

      Ihmisyydestä: kokemukseni mukaan ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Kaikki toivovat vettä, ruokaa, asumuksen, rauhaa ja sosiaalisia suhteita. Kaikki myös ovat helposti unohtamassa toisten ihmisyyden ja yhteistyön tarpeen milloin minkäkin syyn varjolla. Tässä en näe eroa uskonnollisen fundamentalismin ja sen välillä, että jotakin kulttuuria pitää ylivertaisena toiseen nähden. Silloin unohtuu ihmisyys ja ihmiset muuttuvat marioneteiksi.

      Ravintoloitsijalla on mahdollisuus tuoda kasvissyöjälle tämän tilaaman annoksen sijasta pihvi. Minulla puolestani on mahdollisuus loukata jokaista ystävääni. Mutta miksi ihmeessä näin pitäisi tehdä? Ravintoloitsija menettäisi asiakkaan ja minä ystäväni. Mitä hyötyä siitä olisi? Henkilökohtaisella tasolla ihmiset tuntuvat ajattelevan näin, mutta laajemmalla tasolla toisten kunnioittaminen unohtuu helpommin. Näkemykseni mukaan syynä on symbolinen vallankäyttö, jonka avulla ylläpidetään näennäistä yhteenkuuluvuutta. Liput ja hymnit ovat tästä malliesimerkkejä, mutta kuvitteellisen yhtenäiskulttuurin luominen on vanhempaa perua ja keinona tehokkaampi. Tästä syystä yritin pureutua sananvapauden käsitteeseen poistaen symboliset ja kulttuuriset tekijät. Pyrin näkemään käsitteen ytimeen. Ja juuri tässä mielessä väliä on ainoastaan valtasuhteilla. Kulttuurisia eroja sananvapauden kohdalla on toki, mutta niitä en tekstissäni tarkastellut. Niistä puhutaan jo tarpeeksi.

      Ilmeisesti sinä uskot johonkin absoluuttiseen vapauteen, joka toteutuu realisoimattakin. Minun mielestäni tämä on illuusio. Orangin vapautta ei mitata sillä, elääkö se häkissä vai luonnossa. Ihmiset vaikuttavat sen elinoloihin joka tapauksessa tappaen sen sukupuuttoon. Oranki olisi vapaa vain, jos ihmiset eläisivät kunnioittaen sitä. Toisin sanoen eivät alistaisi sitä. Mielestäni kaikki oliot elävät keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Voimakkaimmilla on mahdollisuus tuhota heikompia lajeja tai kulttuureja, mutta hyötyjä kannattaisi pohtia. Kaikki imperiumit luhistuvat joskus. Jos ne on luotu väkivallalla, jäljelle jää vain sukupolvet ylittävä suru.

      Missään ei ole absoluuttista sananvapautta. Esimerkiksi Yhdysvallat oli tämän artikkelin mukaan Brasilian jälkeen kakkosena Googlelle lähetettyjen sensuuripyyntöjen määrässä. Kulttuuriset tabut ovat asia erikseen. Yhdysvalloista voi mainita vaikka n-sanan merkityksen. Toisten loukkaamatta jättäminen sisältää aina itsesensuuria, joten kyse ei ole absoluuttisesta sananvapaudesta. Kulttuurinen ympäristö estää sen. Tämän vuoksi absoluuttinen sananvapaus ei tarkoittaisi mahdollisuutta loukata toista, vaan jatkuvaa loukkaamista. Se olisi egoismin ylin aste, koska silloin ei määritelmällisesti ottaisi muita huomioon lainkaan.

      Lopuksi: sananvastuulla tarkoitan sitä, että ennen toimimista kannattaa esittää itselleen kysymys ”miksi”. Jos kokee toimivansa jonkin ylevän periaatteen nimissä, pitäisi kunnolla pureutua tuohon periaatteeseen. Onko kyse jostain, johon aidosti uskoo, vaiko kätketystä välineestä esim. kuvitteellisen kulttuurien kamppailun edistämiseksi? Edistääkö toiminta todella niitä arvoja, joihin uskoo? Ja mitkä ovat haittapuolet? Tätä pidän vastuullisena toimintana.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s