Nuorten omaehtoinen toiminta vaatii alueellisia rakenteita

Osallistuin juuri nuorten Ruuti-päättäjämiittiin yhtenä SKP:n valtuustoryhmän edustajista. Miitin tarkoituksena on koota nuoria, virkamiehiä ja poliitikkoja yhteen edistämään nuorten toivomia teemoja. Omassa ryhmässäni pureuduimme nuorten vapaa-ajanmahdollisuuksien lisäämiseen.

Vaatimuksia nuorilla oli vapaa-ajan suhteen viisi: vapaat tilat pitäisi saada aktiivisempaan käyttöön ja tiedotus nuorille suunnatuista palveluista kuntoon; nuorten tuottamaa, suunnittelemaa ja vetämää toimintaa kuin myös matalan kynnyksen harrastustoimintaa pitäisi lisätä sekä täytyisi järjestää erilliset harraste/mahdollisuus-messut.

Kävi ilmi, että kymmenessä koulussa on käynnissä pilottihanke tilojen iltakäytön avaamisesta ja että liikuntavirasto suunnittelee saattavansa tiedot vapaista liikuntakentistä jossain vaiheessa myös kuntalaisten nähtäville. Lisäksi asukastaloissa on tarjolla aktiviteetteja, joita pääsee myös itse suunnittelemaan. Nuorisoasiankeskuksella puolestaan on olemassa harrastushaku-nettipalvelu ja kulttuurikeskus on yhteistyössä muiden virastojen kanssa laajentamassa omaa tapahtumatietokantaansa koskemaan myös tarjolla olevia kursseja. Tietoa ja mahdollisuuksia siis periaatteessa löytyy kyllä, mutta nuoret eivät koe näiden välityskanavia ja malleja omakseen. Mikä neuvoksi?

Avainsanat ovat nähdäkseni omaehtoisuus ja alueellisuus. Olen Helsingin kaupungin sektoriajattelusta puhunut ja kirjoittanut paljon, mutta siitä saatiin taas uusi esimerkki kun virkamiehet eivät olleet tietoisia kahden edellä mainitun ja osittain päällekkäisen nettipalvelun olemassaolosta. Tarvitaan siis palvelu-ja mahdollisuustarjonnan alueellista koostamista. Tämä voisi tapahtua joko koulun, nuorisotalon tai kaupunginosayhdistyksen toimesta. Itse kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska tällöin lisättäisiin myös kanssakäymistä nuorten ja ”muiden” välillä. Poliitikoilta vaaditaan päätöksiä mm. tilojen yhteiskäyttömahdollisuuksien lisäämisen suhteen ja kaupungin viranhaltijoilta lähinnä säännöllistä tiedotusta. Kaupunginosayhdistyksen rooliksi jäisi informaation kokoaminen alueellisesti ja nuorten osallistaminen koulujen ja nuorisotalojen kautta. Lisäksi jokaiselta virastolta tarvitaan konkreettisia suunnitelmia nuorten osallistamisen ja omaehtoisen toiminnan lisäämiseksi.

On nimittäin tärkeää, että nuorilla on olemassa vain heille suunnattuja tiloja ja toimintaa. Tämän lisäksi olisi kuitenkin hyvä välillä kohdella nuoria ihmisinä muiden joukossa erityisryhmän sijaan. Nuorten ottaminen osaksi paikallisyhteisöä kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain.

Nuoret vaativat miitissä konkreettisia edistysaskelia, joten lupasin aloittaa Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin alueella projektin toimivan mallin etsimiseksi. Tavoitteena on muodostaa alueellisia rakenteita, jotka ottaisivat nuoret mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan toimintaa sekä osallistumaan alueen kehittämiseen. Lupasin vieläpä yleispätevän mallin löydettyäni levittää sitä muillekin alueille. Siitä vaan hommiin.

 

Sananvapaus vaatii myös sananvastuuta

Tämä kirjoitus liittyy Charlie Hebdon toimitukseen tehtyyn terrori-iskuun.

Ensin yritän lyhyesti selventää muutamia käsitteitä.

Tutkimusteni perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että vapauden ja vallan käsitteet ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Jos yhteiskunnassa kaikki valta on yhdellä henkilöllä, ainoastaan tuo henkilö on vapaa. Vastaavasti kaikkien vapaus edellyttää kaikkien valtaa. Tämä lienee suhteellisen selkeää. Mutta vallassa on se mielenkiintoinen piirre, että se ei ole absoluuttista. Mikään titteli ei itsessään anna kenellekään valtaa, vaan valtaa täytyy käyttää jotta se olisi olemassa. Tästä seuraa, että valta on suhde ihmisten välillä. Tämän vuoksi ihanne siitä, että jokainen käyttää maksimaalista valtaa tarkoittaa että jokaisen täytyy myös suoda muille sama mahdollisuus. Ainoastaan tällöin yhteiskunnan valtasuhteet ovat tasapainossa ja jokaisen vapaus voi toteutua.

Jos valtaa käyttää siten, että se estää muita käyttämästä omaa valtaansa, on kyseessä alistussuhde eli vapauden riistäminen. Vallan, ja siten myös vapauden, mukana tulee vastuu siitä, että muiden vastaavat oikeudet toteutuvat.

Ja nyt pääsemme itse aiheeseen. Sananvapaus tarkoittaa valtaa sanoa, mitä haluaa. Kuitenkin sananvapautta käyttäessä täytyy jokaiselle muulle taata samat oikeudet; muutoin riistää muiden vapautta. Esimerkiksi kuninkaalla saattaa olla oikeus haukkua ketä tahansa alamaisistaan, mutta alamainen joutuu kuninkaan halventamisesta vankilaan. Tällöin kuninkaalla on enemmän valtaa kuin alamaisella eikä sananvapaus toteudu. Korostan: sananvapaus toteutuu ainoastaan, jos jokaisella on yhtäläinen valta sanomisiinsa.

Länsimaiseen lineaariseen edistysajatteluun liittyy pyrkimys esittää sananvapaus jonakin absoluuttisena (meillä on kehittyneempi sananvapaus kuin noilla). Kuitenkaan sananvapauden näkökulmasta ei ole eroa sillä, saako piirtää pilakuvia toisten profeetoista antaen toisille samat oikeudet ja sillä, että kieltää toisia pilkkaamasta profeettaa pitäytyen myös itse pilkkaamasta. Molemmat vaihtoehdot toteuttavat sananvapautta yhtälailla. Jos sananvapaus olisi absoluuttista, sen maksimointi tarkoittaisi toisten jatkuvaa loukkaamista. Mutta me olemme ihmisiä. Emme me halua loukata toisia, vaan toimia kunnioittavassa yhteistyössä heidän kanssaan.

Jokaisessa yhteiskunnassa on omat tabunsa, joten yhteistyön harjoittamiseksi täytyy käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei. Jos yksi osapuoli yrittää pakottaa toisen omaan muottiinsa, kyse ei ole enää yhteistyöstä vaan alistamisesta. Aito yhteistyö vaatii toisten kunnioittamista. Tämän vuoksi sananvapaus edellyttää myös sananvastuuta. Omaan kyseenalaistamattomaan erinomaisuuteen tuudittautuminen ruokkii ainoastaan konflikteja.

Lopuksi haluan totaalista kulttuurirelativismia välttääkseni ilmaista mielipiteenäni, että murhaa pidän rikoksena mutta piirtämistä en. Itse yritän kuitenkin olla loukkaamatta muita kummallakaan tavalla. Syvin osanottoni uhrien omaisille, ystäville ja kollegoille.