Ympäristölautakunta – Sivu 3

Helsingin ympäristölautakunnan kokouksessa 13.12. käsittelimme esitystä, jonka mukaan kaupungin tulisi perustaa perustaa virkoja eräänlaisille puistovahdeille, joilla olisi oikeus kirjoittaa roskaamisesta virhemaksu. Kaupunginjohtaja Pajunen oli toukokuussa 2010 asettanut kadunpidon kehittämisen työryhmän, jonka tavoitteena oli selvittää kadunpidon lisäksi myös roskaamisen vähentämistä. Työryhmä päätyi raportissaan viiteenkymmeneen toimenpide-ehdotukseen. Kohta 41 kuului: Tehdään aloite lakimuutoksesta, jolla roskaamisen valvonta ja sanktiointi voitaisiin antaa myös muulle taholle kuin poliisille. Lakimuutosehdotuksen esitystä laatimaan määrättiin ympäristökeskus.

Ympäristölautakunnan esityksen mukaan kaupunginhallituksen tulisi siis tehdä lakialoite jätelain tai järjestyslain muuttamisesta siten, että kunnalla olisi oikeus määrätä virhemaksu roskaamisesta. Esityksessä rinnastetaan tulevat puistopirkot lipuntarkastajiin ja pysäköinninvalvojiin. Siinä positiivista mielikuvaa kerrakseen.

Lisää kuvaa uuden toimijan roolista saamme esityksen perusteluista. Suurimpana roskaamisongelmana pidetään puistoihin jääviä pizzalaatikoita ja olutpakkauksia. Lisäksi perusteluissa todetaan, että nykyinen poliisin määräämä 50 euron rikesakko on pelotteeksi liian pieni. Eli kaupunki haluaa puistoihin ryhmissä liikkuvia, virkapukuisia vihersmurffeja. Hahaa, tuo pudotti roskan! 80 euroa, kiitos.

Pelote? Tuskin. Ärsyke? Hyvin todennäköisesti.

Tuttuun tapaan jäin yksin vastustamaan esitystä. Esitin suoraan sen hylkäämistä. Perusteluissani totesin, että roskaamisen vähentäminen on hyvä tavoite, mutta valvonnan lisääminen ja sakottaminen kääntyvät itseään vastaan. Näkemykseni mukaan ongelma piilee siinä, että oikeiston johtamassa Helsingissä on asukkaita vähintäänkin vuosikymmenien ajan kannustettu maksimaaliseen egoismiin. Yhteisöllisyydestä on tietoisesti pyritty eroon leikkaamalla kaupunginosayhdistysten avustuksia, etäännyttämällä päätöksentekoa ja yksityistämällä julkista tilaa. Ei ole mikään ihme, että asukkaat eivät koe kaupunkia omakseen; juuri tähän on kaupungin johdon taholta pyritty. Asiaa ei todellakaan auta uuden alistuskoneiston luominen ja sen sijoittaminen puistoihin, ainoaan jäljellä olevaan vapaaseen ja yhteiseen tilaan.

Kokouksessamme läsnä ollut, asiasta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr.) torjui syytökseni. Hänen suppean näkemyksensä mukaan lakialoitteessa on kyse ainoastaan yksilön vastuusta. Roskaajan kuuluu siivota jälkensä, Sauri toisteli. Tästä ilmoitin olevani samaa mieltä. Näkemyseromme tuli kuitenkin selkeästi esiin apulaiskaupunginjohtajan jatkaessa. Sauri ei ottanut huomioon ajallista perspektiiviä sen paremmin kuin motiivien analysointiakaan. Ihmiset roskaavat syystä, joka ei meitä kiinnosta. Roskaamista pyrimme vähentämään keinoilla, joiden seuraukset eivät meitä kiinnosta. Piste.

Yleensä Sauri seuraa kokouksia vaitonaisena, mutta tällä kertaa hän puhui varomattomasti paljastaen näkemyksensä yhteisten asioiden hoitamisesta. Apulaiskaupunginjohtaja asetti vastakkain roskaavat asukkaat ja maksumieheksi joutuvan kaupungin. Toisin sanoen hän, epädemokraattisesti valittu poliittinen virkamies, kokee edustavansa Aitoa Helsinkiä. Kaupungin asukkaat, hänen palkkansa maksajat, ovat vain pakollista täytettä virkamiesten ja poliittisen koneiston pyörittämässä liikeyrityksessä. Lakialoitteella koneisto luo uuden keinon vastakkainasettelun syventämiseksi entisestään.

Tästä pääsee lukemaan esityksen.

Ympäristölautakunnan kokoukseen 8.11. meille tuotiin pikaisesti päätettäväksi lausunto kaupunginhallitukselle Helsingin Energian päivitetystä kehitysohjelmasta. Lausuntoesitys ja HelEnin edustajan pitämä alustus herättivät huolen lämmön- ja sähköntuotantomme tulevaisuudesta.

HelEn on jo aiemmin hyväksytyssä kehitysohjelmassaan sitoutunut kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta tuotannossaan. Tavoitteena on 20 prosentin osuus vuoteen 2020 mennessä. Tämä vaatii investointeja. Esimerkiksi Hanasaaren B-voimalan muuntaminen biopolttolaitokseksi maksaisi n. 300 miljoonaa euroa. Hinta ei kuitenkaan ole kohtuuton, kuten pian tulemme huomaamaan.

Helsingin kaupunki puolestaan on samaan aikaan linjannut, että se haluaa Hanasaaren tyhjäksi vuoteen 2015 mennessä. Asuintaloja merinäkymällä täytyisi saada. Tämä merkitsee sitä, että Helsingin Energian täytyy rakentaa uusi voimalaitos.

HelEn kertoi jo kehitysohjelmassaan suunnitelmista rakentaa uusi monipolttolaitos Vuosaareen. Tai siis silloin se vaikutti suunnitelmalta. Nykyisen tiedon valossa kyse on lähinnä pakotetusta visiosta. Mitään konkreettista ei vielä ole.

Uuden voimalaitoksen sijoittamista Vuosaareen pidettiin alun perin hankalana energiaturvallisuuden takia. Kaiken lämmöntuotannon keskittäminen yhteen yksikköön kauas kantakaupungista on riskialtista. Vuosaareen ilmeisesti päädyttiin kolmesta syystä. Ensinnäkin siellä sijaitsee jo kaksi HelEnin voimalaitosta, joiden yhteyteen uusi voimala oli tarkoitus sijoittaa. Toiseksi Vuosaaren sataman arveltiin voivan vastaanottaa voimalan polttoainekuljetukset. Kolmantena positiivisena asiana nähtiin rautatieyhteys.

Alustuksessa kävi ilmi, että tilanne ei olekaan näin valoisa. Uutta voimalaitosta ei ilmeisesti voidakaan sijoittaa nykyisten yhteyteen. Paikkaa ei siis ole tiedossa. Toiseksi Vuosaaren satama ei pystykään vastaanottamaan voimalan polttoainekuljetuksia. Niitä varten täytyisi rakentaa uusi satama. Rautatieyhteys sentään on vielä olemassa.

Voimalaitoksen Vuosaareen sijoittamisen suurin ongelma on Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien muodostaman Natura 2000 -alueen läheisyys. Uudenmaan Ely-keskus lausui jo kesällä, että ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyäkin voidaan todeta uuden voimalaitoksen heikentävän merkittävästi Natura-alueen luontoarvoja. Natura-alueen tuhoaminen on kiellettyä. Tästä säännöstä voidaan poiketa valtioneuvoston poikkeusluvalla ja kompensaatioilla, eli korvaamalla menetettyä luonnonsuojelualuetta muualla. Kompensaatioprosessi täytyy hyväksyttää EU-komissiolla ja se täytyy aloittaa ennen hankkeen toteuttamista. Suomessa ei poikkeuslupaa ole koskaan haettu, mutta Ruotsissa kompensaatioprosessi Botniabanan-hankkeen yhteydessä kesti viisi vuotta.

Tiivistettynä tilanne on siis tämä: Helsingin Energia haluaisi säilyttää Hanasaaren voimalan ja muokata siitä biopolttoainelaitoksen. Helsingin kaupunki puolestaan haluaa Hanasaaren asuinkäyttöön. Jostain on keskusteluun ilmestynyt myyttinen Vuosaaren monipolttoainelaitos, jota odotetaan kuin vapahtajaa. Mutta realiteetit alkavat nyt paljastua. Uudesta voimalaitoksesta ei tiedetä mitään muuta kuin hinta. Se olisi liki 1,5 miljardia euroa, eli kolmasosan Helsingin budjetista. Siihen pitäisi vielä lisätä uuden sataman rakennuskustannukset, Natura-alueen kompensaatioprosessin hinta ja Hanasaaren voimalan purkamisesta aiheutuvat kulut.

Jos kaupunginhallitus pitää kiinni aikataulustaan, Hanasaaren voimalaa aletaan pian ajaa alas. Vuosaaren laitoksen suunnittelussa ei ole päästy vielä edes paikan valintaan asti. Näyttää siltä, että Helsinki joutuu turvautumaan tuontienergiaan pitkäksi aikaa. Ei ole energiapoliittisesti hääviä suunnittelua. Pahinta on, ettei mitään suunnitelmaa itse asiassa ole olemassa. On vain erilaisissa elimissä tehtyjä linjauksia ja uskomuksia. Kokonaiskuvaa ei ole edes kaupunginjohtajalla.

Tästä pääsee katsomaan ympäristölautakunnan päätöstä. Esitys oli niin läpeensä kaupunginhallituksen linjan mukainen, että suurempien muutosten esittäminen siihen kokouksessa oli mahdotonta.