Tekijä: Lauri Alhojärvi

Utopiasta

Kirjoitettu by Lauri Alhojärvi in Pohdiskelua

Pääkaupunkiseudun ylioppilas- ja opiskelijakuntien vaalipaneelia varten oli annettu ennakkotehtäväksi laatia runo, räppi tai muu sanallinen esitys aiheesta Unelmieni Helsinki. Omassa esityksessäni pohdin unelman käsitettä, jonka ymmärrän utopian synonyymina. Tässä puheenvuoroni lisäpohdinnoilla täydennettynä.

Oscar Wilde totesi: ”Maailmankarttaa, josta ei löydy Utopiaa, on turha edes vilkaista.”
Olen samaa mieltä siitä, että etenkin poliittisella päätöksenteolla täytyy olla suunta. Kuitenkin maailma muuttuu jatkuvasti, se on alati liikkeessä. Maailma ei tule koskaan valmiiksi. Historian loppua sen paremmin kommunistien kuin kapitalistienkaan tarkoittamassa merkityksessä ei ole olemassa (ekologit sen sijaan näyttäisivät olevan oikeassa). Täten Utopiaa ei pidä ymmärtää ajan päätepisteeksi, historiattomaksi tilaksi.

Liike, muutos syntyy vuorovaikutuksesta. Dynamiikaksi tai dialektiikaksi sitä kutsutaan. Prosessin käyttövoimaa ovat erilaiset vuorovaikutussuhteet, vaikkapa ihmisten keskinäiset taikka ihmiskunnan ja muun ekosysteemin väliset. Näin ollen Utopiaa ei löydetäkään vastaamalla kysymykseen Mitä, vaan kysymykseen Miten. Maailma on prosessi, joten Utopia on metodi. Vuorovaikutussuhteiden ytimessä puolestaan on kysymys siitä, tehdäänkö yhdessä vai alistaako yksi osapuoli toista. Itse kannatan ensimmäistä toimintamallia.

Utopia on siis keskustelua, kuuntelua, sopimista, oppimista, kunnioitusta. Minun Utopiani edellyttää alistavien rakenteiden purkamista niin maailmankaupan tasolla kuin kodeissakin. Se edellyttää myös yhteisöllisten toimintatapojen rakentamista: asukastaloja, lähidemokratiaa, keskustelufoorumeja, nuorisotaloja, osuustoimintaa. Myös ihmisen ja ympäristön välisen suhteen ohjaavana periaatteena on kunnioitus. Utopia vaatii ihmisen laskemista jalustaltaan yhdeksi ekosysteemin osaksi.

Kunta ei ole valtio

Kirjoitettu by Lauri Alhojärvi in Kotimaa

Veikko Eranti antaa blogissaan ohjeita äänestämisen suhteen. Olen samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti tulee äänestää puoluetta ehdokkaan sijaan. Kuitenkin Veikko päätyy suosittelemaan Vasemmistoliittoa ja Vihreitä, joten joudun kirjoittamaan vastineen.

Veikko kehottaa, aivan oikein, tutustumaan päätöksiin ja äänestyskäyttäytymiseen. Linkki ohjaa meidät eduskunnan äänestyksiä vahtivalle sivustolle. Hyvä näin, mutta nyt on kyseessä kunnallisvaalit. Edes eduskunnassa tehtyjen päätösten perusteella puolueet eivät poikkea toisistaan läheskään yhtä paljon kuin julkisuudessa antavat ymmärtää. Ja kunta ei ole valtio, vaan kunnissa ryhmittymät ja liittolaissuhteet vaihtelevat suurestikin. Siksi kunnallisvaaleissa ei ole järkevää tarkastella eduskunnan äänestyksiä, vaan kunkin kunnan oman valtuuston käyttäytymistä.

Esimerkiksi Helsingissä Kokoomus sanelee päätökset. Kahdeksaan vuoteen puolueen johdolla muodostetusta budjettisovusta eivät ole poikenneet kuin SKP (aina) ja SDP (kerran). Edes demarien irrottauduttua palveluja leikkaavasta budjetista ei Vasemmistoliitto halunnut luopua paikastaan sisäpiirissä. Vihreät ovat myöskin kulkeneet kykypuolueen talutusnuorassa. Tämä on mielenkiintoista siksi, että puolueista ainoastaan Kokoomus on edes puolittain vihjannut haluavansa vähentää vanhainkotipaikkoja, nostaa joukkoliikenteen lippujen hintoja ja alibudjetoida palveluja. Muut puolueet ovat vaalien alla luvanneet aivan päinvastaista. Kuitenkaan ne eivät Helsingin kaupunginvaltuustossa ole vetäneet yhtä köyttä ja nousseet kurjistajaa vastaan. Yhdessä toimiessaan ne jättäisivät Kokoomuksen paitsioon. Suosittelen tutustumaan vaikkapa 16.11.2011 pidettyyn kokoukseen, jossa päätettiin kuluvan vuoden budjetista. Se löytyy osoitteesta helsinkikanava.fi.

Todellisuudessa Helsingissä ei ole kahdeksaan vuoteen ollut kuin kaksi ryhmittymää: Kokoomus ja kaverit sekä SKP ja Helsinki-listat.