Kaupungilta vaaditaan konkretiaa lähidemokratiahankkeiden onnistumiseksi

Tällaisen esittelypuheen pidin 14.3. Helsingin lähidemokratian pilottihankkeiden yhteisessä tiedotustilaisuudessa.

Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Artovan lähidemokratian pilottihanke on jaettu kahteen osa-alueeseen. Näistä käytännönläheisemmässä suunnitellaan alueemme rantapuiston kehittämistä toisen liittyessä asukastaloihin ja -tiloihin.

Rantapuiston kohdalla pilottihanke on edennyt jo varsin pitkälle. Kahden session eli fasilitoidun työpajan avulla olemme osallistujien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti koonneet neljä itseohjautuvaa toimintaryhmää. Näistä ensimmäinen pohtii liikuntapaikkojen kehittämistä, toinen kahvilatoiminnan mahdollistamista, kolmas vesialueiden käyttöä ja neljäs ympäristötaideteoksen hankkimista. Seurantaryhmän tehtävänä on tässä vaiheessa huolehtia siitä, että hiljaisten äänet pääsevät kuuluviin. Käynnistämme yhteistyön alueen päiväkotien, peruskoulun, nuorisotalon ja kehitysvammaisten palvelutalon kanssa ideoiden kartoittamiseksi.

Seurantaryhmä toimii myös yhteistyössä kaupungin tietokeskuksen kanssa sosiodemografisesti edustavan kansalaisraadin kokoamiseksi. Kansalaisraati kokoontunee kolme kertaa. Se keskustelee ja päättää toimintaryhmien ja hiljaisten kehittämisehdotuksista. Asiantuntijoina toimivat kaupungin virkamiesten lisäksi toimintaryhmien edustajat. Näin saamme vahvistettua alueellista osaamista. Joissain kohdin on mahdollista hyödyntää myös suoraa demokratiaa, alueellista kansanäänestystä. Tavoitteena on, että pilottihankkeen myötä alueellemme luodaan osallistavan toimintakulttuurin lisäksi rakenteet, jotka mahdollistavat esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin.

Asukastalojen ja -tilojen osalta hankkeemme on vasta käynnistymässä. Tarkoituksena on keskittyä tilojen hallinnoinnin ja toiminnan suunnittelun kehittämiseen. Tässä yhteydessä voimme käyttää nettipohjaisia työkaluja osallistuvan suunnittelun mahdollistajina. Asukastiloihin liittyy käytännön lisäksi myös teoreettinen ulottuvuus. Yhteisissä tiloissa ihmiset kohtaavat: syntyy keskustelua, kanssakäymistä, uusia ideoita, ystävyyssuhteita, yhteisöllisyyttä. Suomen pitkän talven vuoksi asukastalot ja -tilat ovat avainasemassa ihmisten kohtaamisen mahdollistamisessa.

Lopuksi lausun vielä muutaman sanan Artovasta. Artovaa on jo muutaman vuoden ajan pidetty kaupunginosatoiminnan edelläkävijänä, jonka menetelmiin tullaan tutustumaan ulkomailta asti. Toimintamallimme ytimessä on itseohjautuvuus. Olemme saaneet utopistisiltakin tuntuneet ideat toteutumaan, koska hankkeiden onnistuminen riippuu ainoastaan tekijöistä. Toimintamallimme onnistumisen edellytys ja tae on siis vaikuttavuus.

Nyt olemme uudessa tilanteessa. Osallistamme ihmisiä ennennäkemättömässä mittakaavassa. Houkuttelemme uusia henkilöitä vaikuttamaan ympristönsä kehittämiseen. Vaikuttavuus ei tällä kertaa kuitenkaan ole toimijoiden käsissä, vaan kaupungin. Tähän asti kaupunki ei ole kyennyt antamaan minkäänlaisia takeita alueellisten päätösten totettamismahdollisuuksista.

Ymmärrän kyllä, että kaupungin näkökulmasta pilottihankkeen painopiste on tutkimuksessa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole koe-eläimiä. Jos kaupunki ei pysty takaamaan hankkeen vaikuttavuutta, pelkään pilotin kääntyvän itseään vastaan heikentäen ihmisten luottamusta sekä kaupunginosayhdistystä, että kaupunkia kohtaan. Ennen kaikkea se kuitenkin heikentää ihmisten luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että kaupunki tarjoaa pilottihankkeille onnistumisen edellytykset konkretian avulla.

Kunta ei ole valtio

Veikko Eranti antaa blogissaan ohjeita äänestämisen suhteen. Olen samaa mieltä siitä, että ensisijaisesti tulee äänestää puoluetta ehdokkaan sijaan. Kuitenkin Veikko päätyy suosittelemaan Vasemmistoliittoa ja Vihreitä, joten joudun kirjoittamaan vastineen.

Veikko kehottaa, aivan oikein, tutustumaan päätöksiin ja äänestyskäyttäytymiseen. Linkki ohjaa meidät eduskunnan äänestyksiä vahtivalle sivustolle. Hyvä näin, mutta nyt on kyseessä kunnallisvaalit. Edes eduskunnassa tehtyjen päätösten perusteella puolueet eivät poikkea toisistaan läheskään yhtä paljon kuin julkisuudessa antavat ymmärtää. Ja kunta ei ole valtio, vaan kunnissa ryhmittymät ja liittolaissuhteet vaihtelevat suurestikin. Siksi kunnallisvaaleissa ei ole järkevää tarkastella eduskunnan äänestyksiä, vaan kunkin kunnan oman valtuuston käyttäytymistä.

Esimerkiksi Helsingissä Kokoomus sanelee päätökset. Kahdeksaan vuoteen puolueen johdolla muodostetusta budjettisovusta eivät ole poikenneet kuin SKP (aina) ja SDP (kerran). Edes demarien irrottauduttua palveluja leikkaavasta budjetista ei Vasemmistoliitto halunnut luopua paikastaan sisäpiirissä. Vihreät ovat myöskin kulkeneet kykypuolueen talutusnuorassa. Tämä on mielenkiintoista siksi, että puolueista ainoastaan Kokoomus on edes puolittain vihjannut haluavansa vähentää vanhainkotipaikkoja, nostaa joukkoliikenteen lippujen hintoja ja alibudjetoida palveluja. Muut puolueet ovat vaalien alla luvanneet aivan päinvastaista. Kuitenkaan ne eivät Helsingin kaupunginvaltuustossa ole vetäneet yhtä köyttä ja nousseet kurjistajaa vastaan. Yhdessä toimiessaan ne jättäisivät Kokoomuksen paitsioon. Suosittelen tutustumaan vaikkapa 16.11.2011 pidettyyn kokoukseen, jossa päätettiin kuluvan vuoden budjetista. Se löytyy osoitteesta helsinkikanava.fi.

Todellisuudessa Helsingissä ei ole kahdeksaan vuoteen ollut kuin kaksi ryhmittymää: Kokoomus ja kaverit sekä SKP ja Helsinki-listat.