Kirjoituksia

Kaupungilta vaaditaan konkretiaa lähidemokratiahankkeiden onnistumiseksi

Kirjoitettu by Lauri Alhojärvi in Demokratia

Tällaisen esittelypuheen pidin 14.3. Helsingin lähidemokratian pilottihankkeiden yhteisessä tiedotustilaisuudessa.

Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Artovan lähidemokratian pilottihanke on jaettu kahteen osa-alueeseen. Näistä käytännönläheisemmässä suunnitellaan alueemme rantapuiston kehittämistä toisen liittyessä asukastaloihin ja -tiloihin.

Rantapuiston kohdalla pilottihanke on edennyt jo varsin pitkälle. Kahden session eli fasilitoidun työpajan avulla olemme osallistujien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti koonneet neljä itseohjautuvaa toimintaryhmää. Näistä ensimmäinen pohtii liikuntapaikkojen kehittämistä, toinen kahvilatoiminnan mahdollistamista, kolmas vesialueiden käyttöä ja neljäs ympäristötaideteoksen hankkimista. Seurantaryhmän tehtävänä on tässä vaiheessa huolehtia siitä, että hiljaisten äänet pääsevät kuuluviin. Käynnistämme yhteistyön alueen päiväkotien, peruskoulun, nuorisotalon ja kehitysvammaisten palvelutalon kanssa ideoiden kartoittamiseksi.

Seurantaryhmä toimii myös yhteistyössä kaupungin tietokeskuksen kanssa sosiodemografisesti edustavan kansalaisraadin kokoamiseksi. Kansalaisraati kokoontunee kolme kertaa. Se keskustelee ja päättää toimintaryhmien ja hiljaisten kehittämisehdotuksista. Asiantuntijoina toimivat kaupungin virkamiesten lisäksi toimintaryhmien edustajat. Näin saamme vahvistettua alueellista osaamista. Joissain kohdin on mahdollista hyödyntää myös suoraa demokratiaa, alueellista kansanäänestystä. Tavoitteena on, että pilottihankkeen myötä alueellemme luodaan osallistavan toimintakulttuurin lisäksi rakenteet, jotka mahdollistavat esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin.

Asukastalojen ja -tilojen osalta hankkeemme on vasta käynnistymässä. Tarkoituksena on keskittyä tilojen hallinnoinnin ja toiminnan suunnittelun kehittämiseen. Tässä yhteydessä voimme käyttää nettipohjaisia työkaluja osallistuvan suunnittelun mahdollistajina. Asukastiloihin liittyy käytännön lisäksi myös teoreettinen ulottuvuus. Yhteisissä tiloissa ihmiset kohtaavat: syntyy keskustelua, kanssakäymistä, uusia ideoita, ystävyyssuhteita, yhteisöllisyyttä. Suomen pitkän talven vuoksi asukastalot ja -tilat ovat avainasemassa ihmisten kohtaamisen mahdollistamisessa.

Lopuksi lausun vielä muutaman sanan Artovasta. Artovaa on jo muutaman vuoden ajan pidetty kaupunginosatoiminnan edelläkävijänä, jonka menetelmiin tullaan tutustumaan ulkomailta asti. Toimintamallimme ytimessä on itseohjautuvuus. Olemme saaneet utopistisiltakin tuntuneet ideat toteutumaan, koska hankkeiden onnistuminen riippuu ainoastaan tekijöistä. Toimintamallimme onnistumisen edellytys ja tae on siis vaikuttavuus.

Nyt olemme uudessa tilanteessa. Osallistamme ihmisiä ennennäkemättömässä mittakaavassa. Houkuttelemme uusia henkilöitä vaikuttamaan ympristönsä kehittämiseen. Vaikuttavuus ei tällä kertaa kuitenkaan ole toimijoiden käsissä, vaan kaupungin. Tähän asti kaupunki ei ole kyennyt antamaan minkäänlaisia takeita alueellisten päätösten totettamismahdollisuuksista.

Ymmärrän kyllä, että kaupungin näkökulmasta pilottihankkeen painopiste on tutkimuksessa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole koe-eläimiä. Jos kaupunki ei pysty takaamaan hankkeen vaikuttavuutta, pelkään pilotin kääntyvän itseään vastaan heikentäen ihmisten luottamusta sekä kaupunginosayhdistystä, että kaupunkia kohtaan. Ennen kaikkea se kuitenkin heikentää ihmisten luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että kaupunki tarjoaa pilottihankkeille onnistumisen edellytykset konkretian avulla.

Kaavoittamisen kummallisuuksia, osa 2

Kirjoitettu by Lauri Alhojärvi in Ympäristölautakunta

Jaahas, vaalit ohi ja aika palata oikeisiin hommiin.

Olin eilen SKP:n ja Helsinki-listojen edustajana Punavuoressa asukastilaisuudessa, jossa keskusteltiin Telakkarannan asemakaavauudistuksesta. Asiaan voi tutustua vaikka ympäristölautakunnan asiakirjan avulla. Kyseessä on Nosturin ja sen läheisten rakennusten kaavamuutos, joka nostatti raivokkaita tunteita. Lyhyesti kerrottuna tilanne on seuraavanlainen: vanhoilla telakkarakennuksilla on suojelumääräykset, joita aiotaan kiertää säilyttämällä rakennukset mutta lisäämällä kerroksia niiden päälle. Korkeimmat suunnitelluista taloista ovat 12-kerroksisia ja jättävät varjoonsa osan Telakkakadun toisella puolella sijaitsevista nykyisistä asuinrakennuksista ja Punavuorenpuiston sekä tukkivat merinäköalan. Liikenne Telakkakadulla lisääntyy lähes neljänneksellä 19 000:ään ajoneuvoon vuorokaudessa. Edes parvekelasituksen avulla ei desibelirajoja saada laskettua niin paljon että tien varrella asuminen voitaisiin katsoa turvalliseksi.

Asukkaiden kommentit olivat selkeitä ja yhdenmukaisia: rakennusoikeutta ja -korkeutta on vähennettävä. He haluaisivat väljyyttä ja vehreyttä, Punavuorenpuiston jatkamista Telakkakadun yli rantaan asti. Olin ainoana valtuustoryhmän edustajana täysin asukkaiden linjoilla, ja sainkin raikuvat aplodit. Ehkä ymmärtävät sitten ensi vaaleissa äänestää muita kuin kaavamuutosta innokkaimmin puolustavia kokoomusta ja vihreitä.

Telakkarannan kaavamuutosehdotuksessa haisee grynderi. Aluetta ei selvästikään kehitetä asukkaiden, vaan rakennusyhtiön ehdoilla (tällä kertaa asialla on Skanska). Nosturi on tarkoitus purkaa ja Elmulle osoittaa uudet tilat yhdestä uusista rakennuksista. Asukkaiden mukaan tilojen saaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin varmaa, sillä kaavamuutos mahdollistaa myös tilojen osoittamisen tarpeen vaatiessa jostain muualta.

Helsingin maineen kannalta räikein epäkohta liittyy kuitenkin Suomenlinnan maailmanperintökohteeseen. Unescon ohjeet määrittelevät kohteille suoja-alueen, jonka sisään myös Telakkaranta kuuluu. Ohjeet eivät kiellä uudisrakentamista, mutta vaativat yleisilmeen säilyttämistä. Ilmeisesti poliitikot tietävät, että suunnitelluista rakennuksista on tulossa Unescon mielestä liian korkeita. Siksi Helsinki teki kaikessa hiljaisuudessa järjestölle pyynnön suoja-alueen muuttamisesta siten, ettei Telakkaranta enää kuuluisi siihen. Unesco piti linjansa maailmanperinnön vaalijana eikä suostunut edes käsittelemään pyyntöä. Käytännössä vaihtoehtoja on siis kaksi: 1) rakennusoikeus ja korkeus säilyvät ennallaan asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Unesco katsoo Helsingin toimineen vastoin ohjeistustaan ja poistaa Suomenlinnan maailmanperintökohdeluettelostaan. 2) kaavamuutos valmistellaan uudestaan yhteistyössä asukkaiden kanssa ja ainoaksi häviäjäksi jää Skanska. Se ei tosin joutuisi tässäkään tapauksessa kärsimään tappioita, vaan saisi vain pienemmät voitot. Vastakkainasettelu on harvinaisen selkeä.

Lopullisen päätöksen tekee ensi vuoden puolella uusi valtuusto. Tapaus on oleva mielenkiintoinen koetinkivi vaalilupauksille.