Lauri Alhojärvi

Missä demokratia sijaitsee?

Lähidemokratian välttämättömyys ja edellytykset sekä sen toteutuminen ja edistäminen Helsingissä vapauden ihanteesta käsin tarkastellen.

Lauri Alhojärvi

Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto 24.3.2014

Tiivistelmä

Tutkielmani käsittelee demokratialle vapauden ihanteen näkökulmasta asetettavia ehtoja. Aloitan työni käsitteiden määrittelemisellä. Vapaudella tarkoitan jokaisen maksimaalista päätäntävaltaa omaan elämäänsä, ottaen huomioon, että valta ei ole absoluuttista vaan suhde ihmisten välillä. Täten vapaus on sidoksissa vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, sillä muillekin täytyy taata sama vapaus. Demokratiaksi nimitän vapautumisen mahdollistavaa prosessia.

Jatkan tarkastelemalla valtiota kolmesta näkökulmasta. Osa marxilaisesta teoriasta näkee valtiovallan kaappaamisen välttämättömänä. Anarkistiset teoreetikot kyseenalaistavat näkemyksen sillä perusteella, että vapauden toteutumiseksi päämääriä ei voi erottaa keinoista. Oikeutuksen jälkeen tutkin globaalin kapitalismin aiheuttamia muutoksia valtion roolissa. Argumentoin, että varsinkin immateriaalitalouden ja fiktiivisen kapitalismin nousun myötä valtion rooli kapitalistisena toimijana on heikentynyt. Kolmanneksi tutkin valtiota kuviteltuna yhteisönä. Esitän, että valtio on keinotekoinen luomus, jota ylläpidetään muun muassa symbolisen pääoman avulla. Pääoman näen marxilaisittain riiston mahdollistavana prosessina. Koska vapaus edellyttää irtautumista kaikista pääoman muodoista, vapauspohjaista demokratiaa ei voi harjoittaa kuvitellun yhteisön puitteissa. Tämän perusteella totean, että ainoastaan pienyhteisössä tapahtuva päätöksenteko voi olla demokraattista. Tätä kutsun lähidemokratiaksi.

Seuraavaksi tarkastelen demokratialle menetelmien osalta asetettavia vaatimuksia. Kritisoin edustuksellista demokratiaa siitä, että se ei siirrä edes muodollista päätäntävaltaa aristokratian ulkopuolelle. Lisäksi menetelmä johtaa nähdäkseni asiakeskeisyyden sijaan yksilökeskeisyyteen. Suora demokratia puolestaan jättää huomiotta symbolisen pääoman vaikutuksen mielipiteen muodostumisen kohdalla. Deliberatiivinen demokratia sen sijaan saattaisi mahdollistaa vapauspohjaisen demokratian harjoittamisen, mutta vain ilman edustuksellista aspektia. Tämän lisäksi menetelmään liittyy muitakin haasteita. Menetelmäosion jälkeen teoretisoin tilan ja vallan välistä suhdetta. Päädyn esittämään, että lähidemokratiaa ei tulisi ajatella alueellisesti rajaavana rakenteena. Sen sijaan lähidemokratia tarkoittaa henkilökohtaisessa kokemuspiirissä tapahtuvaa alistavien rakenteiden purkamista.

Lähidemokratialle asettamieni ehtojen määrittelyn jälkeen tutkin lähidemokratian toteutumista Helsingissä. Lopputuloksena totean, että se ei täytä edes minimivaatimusta, muodollisen päätäntävallan siirtämistä deliberaation piiriin. Koska työni nojaa materialistiseen traditioon, näen taloudellisen pääoman vallasta erkaantumisen keskeisenä vapautumisen ehtona. Ehdotan, että Helsingissä tulisi ottaa käyttöön osallistuvan budjetoinnin menetelmä. Tiedollisen ja symbolisen pääoman ikeen alta nouseminen puolestaan vaatii myös käsitteistön muokkaamista. Tästä syystä ehdotan, että edustuksellisen demokratian syventämisen sijaan tulisi puhua demokratian muuttamisesta.

Tutkielmassani pohdin myös ihanteen ja strategioiden välistä suhdetta. Vapauspohjaisen demokratian harjoittaminen muuttuu hankalaksi tai jopa mahdottomaksi siirryttäessä pienyhteisöjen ulkopuolelle. Kuitenkin valtiot ja kunnat ovat toistaiseksi olemassa, joten strategisesti saattaisi olla järkevää toimia myös niiden tasolla. Tällöin radikaalin demokratian teorioista voi olla apua käytännön toimia mietittäessä.

Aineiston osalta tutkielmani nojaa marxilaisten ja anarkististen tutkijoiden kirjoituksiin. Poikkitieteellisessä työssäni ovat tieteenaloista edustettuina kulttuurintutkimuksen lisäksi muun muassa maantiede, taloustiede ja sosiologia. Käytän aineistona myös päätösasiakirjoja ja internet-sivuja.

Tällaisen esittelypuheen pidin 14.3. Helsingin lähidemokratian pilottihankkeiden yhteisessä tiedotustilaisuudessa.

Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys Artovan lähidemokratian pilottihanke on jaettu kahteen osa-alueeseen. Näistä käytännönläheisemmässä suunnitellaan alueemme rantapuiston kehittämistä toisen liittyessä asukastaloihin ja -tiloihin.

Rantapuiston kohdalla pilottihanke on edennyt jo varsin pitkälle. Kahden session eli fasilitoidun työpajan avulla olemme osallistujien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti koonneet neljä itseohjautuvaa toimintaryhmää. Näistä ensimmäinen pohtii liikuntapaikkojen kehittämistä, toinen kahvilatoiminnan mahdollistamista, kolmas vesialueiden käyttöä ja neljäs ympäristötaideteoksen hankkimista. Seurantaryhmän tehtävänä on tässä vaiheessa huolehtia siitä, että hiljaisten äänet pääsevät kuuluviin. Käynnistämme yhteistyön alueen päiväkotien, peruskoulun, nuorisotalon ja kehitysvammaisten palvelutalon kanssa ideoiden kartoittamiseksi.

Seurantaryhmä toimii myös yhteistyössä kaupungin tietokeskuksen kanssa sosiodemografisesti edustavan kansalaisraadin kokoamiseksi. Kansalaisraati kokoontunee kolme kertaa. Se keskustelee ja päättää toimintaryhmien ja hiljaisten kehittämisehdotuksista. Asiantuntijoina toimivat kaupungin virkamiesten lisäksi toimintaryhmien edustajat. Näin saamme vahvistettua alueellista osaamista. Joissain kohdin on mahdollista hyödyntää myös suoraa demokratiaa, alueellista kansanäänestystä. Tavoitteena on, että pilottihankkeen myötä alueellemme luodaan osallistavan toimintakulttuurin lisäksi rakenteet, jotka mahdollistavat esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin.

Asukastalojen ja -tilojen osalta hankkeemme on vasta käynnistymässä. Tarkoituksena on keskittyä tilojen hallinnoinnin ja toiminnan suunnittelun kehittämiseen. Tässä yhteydessä voimme käyttää nettipohjaisia työkaluja osallistuvan suunnittelun mahdollistajina. Asukastiloihin liittyy käytännön lisäksi myös teoreettinen ulottuvuus. Yhteisissä tiloissa ihmiset kohtaavat: syntyy keskustelua, kanssakäymistä, uusia ideoita, ystävyyssuhteita, yhteisöllisyyttä. Suomen pitkän talven vuoksi asukastalot ja -tilat ovat avainasemassa ihmisten kohtaamisen mahdollistamisessa.

Lopuksi lausun vielä muutaman sanan Artovasta. Artovaa on jo muutaman vuoden ajan pidetty kaupunginosatoiminnan edelläkävijänä, jonka menetelmiin tullaan tutustumaan ulkomailta asti. Toimintamallimme ytimessä on itseohjautuvuus. Olemme saaneet utopistisiltakin tuntuneet ideat toteutumaan, koska hankkeiden onnistuminen riippuu ainoastaan tekijöistä. Toimintamallimme onnistumisen edellytys ja tae on siis vaikuttavuus.

Nyt olemme uudessa tilanteessa. Osallistamme ihmisiä ennennäkemättömässä mittakaavassa. Houkuttelemme uusia henkilöitä vaikuttamaan ympristönsä kehittämiseen. Vaikuttavuus ei tällä kertaa kuitenkaan ole toimijoiden käsissä, vaan kaupungin. Tähän asti kaupunki ei ole kyennyt antamaan minkäänlaisia takeita alueellisten päätösten totettamismahdollisuuksista.

Ymmärrän kyllä, että kaupungin näkökulmasta pilottihankkeen painopiste on tutkimuksessa. Ihmiset eivät kuitenkaan ole koe-eläimiä. Jos kaupunki ei pysty takaamaan hankkeen vaikuttavuutta, pelkään pilotin kääntyvän itseään vastaan heikentäen ihmisten luottamusta sekä kaupunginosayhdistystä, että kaupunkia kohtaan. Ennen kaikkea se kuitenkin heikentää ihmisten luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että kaupunki tarjoaa pilottihankkeille onnistumisen edellytykset konkretian avulla.