Palautteeni OmaStadi-äänestyksestä

Vastasin juuri osallistuvan budjetoinnin OmaStadi-äänestyksen palautekyselyyn. Jaan vastaukseni täälläkin.

Ensimmäinen kysymyspatteristo käsitteli äänestysaluejakoa. OmaStadissa äänestetään yhden suurpiirin ehdotuksia ja lisäksi koko kaupunkia koskevia aloitteita. Suurpiiri on kuitenkin äänestysalueena liian laaja. On selvää, että esimerkiksi 3000 asukkaan Kurkimäestä ei mene yksikään ehdotus läpi, jos ne joutuvat kilpailemaan 40 000 asukkaan Vuosaaren ehdotusten kanssa. Suurpiirijaon toinen ongelma on, että monen ihmisen elinpiiri ulottuu useamman suurpiirin alueelle. Asunto sijaitsee yhdessä suurpiirissä, opiskelu- tai työpaikka toisessa, harrastukset ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet kolmannessa. Näistä syistä olisi luontevaa, että jatkossa voisi valita äänestettäväkseen ehdotuksia vaikkapa viidestä kaupunginosasta mistä päin Helsinkiä tahansa.

Toiseksi kysyttiin ehdotusten valitsemisen toimivuudesta. Ehdotusta laadittaessa täytyy se sijoittaa johonkin kategoriaan (esim. Liikunta ja ulkoilu tai Koulutus ja kurssit) äänestämisen helpottamiseksi. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että äänestäjä etsisi vain tietyn aihepiirin ehdotuksia. Kategoriat hankaloittavat läpileikkaavien ehdotusten laatimista. Annoin palautetta myös kaupungin työntekijöiden laatimista ehdotuskuvauksista, sillä ne olivat täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä.

Yhdenvertaisuuteen liittyvässä palautepatteristossa kiinnitin huomiota äänestysaktiivisuuteen eri alueiden välillä ja esitin, että idän äänestäjien aktivoimiseen panostettaisiin erityisesti. Tämän tulisi tapahtua jo ehdotusten laatimisvaiheessa jalkautumalla päiväkeskuksiin, ostareille ja erilaisten yhteisöjen pariin. Ehdotuksista tulee laatia myös selkokieliset versiot.

Lopuksi kommentoin OmaStadia laajemmin. Mielestäni kaupungin perustoiminnan piiriin kuuluvat ehdotukset (roskikset, suojeltujen rakennusten kunnostaminen, terveyspalvelut ja vastaavat) tulisi rajata äänestyksen ulkopuolelle. Jos ne ovat mukana, kaupunki ulkoistaa velvollisuutensa OmaStadi-äänestäjille. Vaihtoehtoja onkin oikeastaan kaksi: jos perustoiminnot poistetaan ehdotusten joukosta, OmaStadi paljastaa todellisen luontonsa mukavana puuhasteluna. Alueet voivat saada jotakin pientä kivaa, mutta demokratian lisäämisestä ei ole kyse. Vaihtoehtoisesti tavoitteeksi voidaan ottaa juuri kuntalaisdemokratian vahvistaminen, jolloin vaaditaan vaikuttavien rakenteiden luomista. Budjettivallan omaavat kaupunginosavaltuustot yhdistettynä deliberatiiviseen demokratiaan ja osallistuvaan budjetointiin toisivat päätäntävallan lähemmäs niitä, joille se kuuluu. Tämä on asukkaiden oma Stadi, ei pormestarin tai byrokraattien.

Advertisement

Lähidemokratiaa

Tässä kirjoitukseni Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin Kuohu-lehteen (2/2012):

Kunnallinen päätöksenteko perustuu lain mukaan asukkaiden itsehallintoon. Kuitenkin vaikutusmahdollisuudet tuntuvat monesta vähäisiltä. Päätökset tehdään jossain kaukana asukkaita kuulematta. Etenevä kuntauudistus asettaa omalta osaltaan haasteita lähipalvelujen ja asukasdemokratian turvaamiselle.
Vaan ei hätää. Helsingissä on tarkoituksena jo kuluvan vuoden aikana käynnistää useita pilottihankkeita asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Tavoitteena on osallistuva budjetointi, lähidemokratian konkreettisin muoto. Siinä asukkaat saavat paikallisesti päättää kaupungin budjetin kohdentamisesta.

Osallistuvan budjetoinnin idea sai alkunsa vuonna 1989 Brasilialaisessa Porto Alegren kaupungissa. Korruption ja poliittisen mallin vuoksi peruspalvelut eivät ulottuneet köyhien alueille. Kun vähävaraiset saivat itse päättää asukasneuvostoissa rahojen kohdentamisesta, vedettiin alueelle sähköt ja vesiputket parantaen köyhien elämänlaatua kokonaisvaltaisesti. Nyt osallistuva budjetointi on käytössä jo yli 1200:ssa kaupungissa ympäri maailman muun muassa Saksassa, Norjassa ja Ruotsissa. Yleispätevää mallia ei ole, vaan jokainen kaupunki toimii omien erityispiirteidensä ja –tarpeidensa ehdoilla. Yhdistävä tekijä on päätöksenteon tuominen mahdollisimman lähelle asukkaita, kaupunginosavaltuustoihin tai korttelikokouksiin.

Helsingissä ARTOVA tavoittelee yhtä pilottihankkeista ja kaipaa apua. Mihin rahaa pitäisi alueellamme ohjata? Tarvitsemmeko oman terveyskeskuksen? Onko rantapuisto jo valmis? Millainen osallistumisen malli sopisi alueellemme parhaiten? Pitäisikö lähidemokratiaa markkinoida vähemmän kuivasti?

Ota yhteyttä ja tule mukaan suunnittelemaan yhteistä tulevaisuuttamme.