Palautteeni OmaStadi-äänestyksestä

Vastasin juuri osallistuvan budjetoinnin OmaStadi-äänestyksen palautekyselyyn. Jaan vastaukseni täälläkin.

Ensimmäinen kysymyspatteristo käsitteli äänestysaluejakoa. OmaStadissa äänestetään yhden suurpiirin ehdotuksia ja lisäksi koko kaupunkia koskevia aloitteita. Suurpiiri on kuitenkin äänestysalueena liian laaja. On selvää, että esimerkiksi 3000 asukkaan Kurkimäestä ei mene yksikään ehdotus läpi, jos ne joutuvat kilpailemaan 40 000 asukkaan Vuosaaren ehdotusten kanssa. Suurpiirijaon toinen ongelma on, että monen ihmisen elinpiiri ulottuu useamman suurpiirin alueelle. Asunto sijaitsee yhdessä suurpiirissä, opiskelu- tai työpaikka toisessa, harrastukset ja vapaa-ajanviettomahdollisuudet kolmannessa. Näistä syistä olisi luontevaa, että jatkossa voisi valita äänestettäväkseen ehdotuksia vaikkapa viidestä kaupunginosasta mistä päin Helsinkiä tahansa.

Toiseksi kysyttiin ehdotusten valitsemisen toimivuudesta. Ehdotusta laadittaessa täytyy se sijoittaa johonkin kategoriaan (esim. Liikunta ja ulkoilu tai Koulutus ja kurssit) äänestämisen helpottamiseksi. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että äänestäjä etsisi vain tietyn aihepiirin ehdotuksia. Kategoriat hankaloittavat läpileikkaavien ehdotusten laatimista. Annoin palautetta myös kaupungin työntekijöiden laatimista ehdotuskuvauksista, sillä ne olivat täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä.

Yhdenvertaisuuteen liittyvässä palautepatteristossa kiinnitin huomiota äänestysaktiivisuuteen eri alueiden välillä ja esitin, että idän äänestäjien aktivoimiseen panostettaisiin erityisesti. Tämän tulisi tapahtua jo ehdotusten laatimisvaiheessa jalkautumalla päiväkeskuksiin, ostareille ja erilaisten yhteisöjen pariin. Ehdotuksista tulee laatia myös selkokieliset versiot.

Lopuksi kommentoin OmaStadia laajemmin. Mielestäni kaupungin perustoiminnan piiriin kuuluvat ehdotukset (roskikset, suojeltujen rakennusten kunnostaminen, terveyspalvelut ja vastaavat) tulisi rajata äänestyksen ulkopuolelle. Jos ne ovat mukana, kaupunki ulkoistaa velvollisuutensa OmaStadi-äänestäjille. Vaihtoehtoja onkin oikeastaan kaksi: jos perustoiminnot poistetaan ehdotusten joukosta, OmaStadi paljastaa todellisen luontonsa mukavana puuhasteluna. Alueet voivat saada jotakin pientä kivaa, mutta demokratian lisäämisestä ei ole kyse. Vaihtoehtoisesti tavoitteeksi voidaan ottaa juuri kuntalaisdemokratian vahvistaminen, jolloin vaaditaan vaikuttavien rakenteiden luomista. Budjettivallan omaavat kaupunginosavaltuustot yhdistettynä deliberatiiviseen demokratiaan ja osallistuvaan budjetointiin toisivat päätäntävallan lähemmäs niitä, joille se kuuluu. Tämä on asukkaiden oma Stadi, ei pormestarin tai byrokraattien.

Mitä vaaliliitot kertovat demokratian tilasta?

Kirjoitin toissapäivänä siitä, miten puolueiden politiikka kunnissa poikkeaa valtakunnanpolitiikan retoriikasta. Tämän päivän Helsingin sanomat kertoo vaaliliitoista vahvistaen näkemykseni.

Alavieskassa vaaliliiton ovat solmineet kokoomus, vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Tarkoituksena on heikentää keskustan asemaa valtuustossa. Alavieskan kokoomuksen puheenjohtaja Aili Nuorala toteaa lehdessä: ”On tätä täällä hämmästelty, mutta ei paljon. Olemme pitäneet melko matalaa profiilia, jotta emme herättäisi ärtymystä.” Toden totta, ärtymystä saattaisi herättää tieto siitä, että vasemmistoliittoa äänestävä tukeekin kokoomusta. Mutta mahtuvathan puolueet toisaalta mukavasti samaan hallitukseenkin. Liitolla on yhteiset vaaliteemat, joissa ”korostetaan muun muassa yrittäjämyönteisyyttä ja halutaan kääntää kateus positiiviseksi voimavaraksi”. Tästä voisi jo valittaa kuluttajansuojalautakuntaan.

Puolueista eniten vaaliliittoja, 40 kappaletta, on lehden mukaan kristillisdemokraateilla. Näistä 35 on solmittu keskustan tai kokoomuksen kanssa. Vihreillä vaaliliittoja on kymmenen, joista yksi kokoomuksen ja yksi kristillisdemokraattien kanssa. Ei tunnu television homoilta enää painavan, kun on mahdollisuus kasvattaa valtuutettujen lukumäärää. Perussuomalaisten kanssa vihreät eivät sentään leiki. Persuilla vaaliliittoja on kuusi, joista puolet kokoomuksen kanssa.

Puolueista linjakkaimmat näyttäisivät olevan RKP ja SDP. Edellinen pitäytyy tiukasti porvaripuolueyhteistyössä kun jälkimmäinen tykkää vasemmistoliitosta ja vihreistä. On demareilla yksi vaaliliitto persujenkin kanssa.

Vaaliliittojen syyksi ilmoitetaan sama kuin hallitusyhteistyönkin kohdalla: täytyy päästä vaikuttamaan. Toisin sanoen ei ole mitään järkeä pitää kiinni periaatteistaan, jos jää siten kabinettien ulkopuolelle. Näkökulma on hyvin pragmaattinen, sillä juuri tällainen on maan tapa. Ongelmia menettelytapa tuottaa kuluttajansuojan kannalta, jos vaaliliittojen kokoonpanoja ei tuoda selkeästi ilmi. Linjattomuus myös heikentää puolueiden välisiä eroja ja vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen laskevasti.

On luonnollista, että puolueet haluavat maksimoida valtuustopaikkojensa määrän. Kuitenkin periaatteista luopuminen lähentää puolueita ja murentaa täten koko edustuksellista demokratiaa. Järjestelmä pohjautuu nimittäin siihen ajatukseen, että äänestäjällä on mistä valita. Megakoalitiohallituksen ja vaaliliittojen perusteella näyttää siltä, että jopa Ruotsissa ja Yhdysvalloissa käytännön kaksipuoluejärjestelmineen on äänestäjällä enemmän vaihtoehtoja kuin Suomessa. Niissä kunnissa, joissa se on mahdollista, suosittelen äänestämään eduskunnan ulkopuolisia listoja. Helsingissä paras vaihtoehto on tietysti teoistaan ja linjakkuudestaan tunnettu SKP:n ja Vapaiden ja Radikaalien Demokraattien lista.

SKP on Helsingissä vaaliliitossa Suomen työväenpuolueen kanssa.